Ruunaa

Alueen kuvaus

Ruunaa edustaa saloseutujen erämaisia maisemia. Alueelle ovat luonteenomaisia matalat vaarat ja mäet, lukuisat pienehköt harjut, pienialaiset suot sekä erilaiset vesistöt, joista suurin Ruunaanjärvi on kirkasvetinen ja oligotrofinen. Lieksanjoki virtaa polveilevana alueen halki. Ruunaankosket Ruunaanjärven eteläpuolella muodostavat maisemaltaan edustavan koskireitin. Kallioperältään alue on gneissigraniittia.

Alueen luonne ja merkitys

Ruunaanjärven ja itärajan välinen metsäalue on Itä-Suomen luonnontilaisimpia, ja Ruunaan kosket kuuluvat maan eteläpuoliskon viimeisiin huomattaviin luonnontilaisiin koskiin. Ruunaa on viimeinen tietön metsäerämaa Itä-Suomen läänin alueella. Alueen eläimistöä luonnehtivat erämaalajit sekä monet ihmistoimintaa karttavat petolinnut.



Ruunaan alue on linnustollisesti merkittävä: alueella pesivät monet lintudirektiivin lajit. Linnustolliset arvot keskittyvät erityisesti erämaiselle Ruunaan luonnonsuojelualueelle. Ruunaan alueen vanhat metsät ovat edustavia myös kääväkäslajistoltaan, ja lisäksi alueella tavataan lahopuulla eläviä harvinaisia ja uhanalaisia kovakuoriaisia.



Ruunaan retkeilyalue on erittäin merkittävä virkistysalue, jossa harrastetaan kalastusta, koskenlaskua, vaellusta ja melontaa. Metsästys, kalastus ja metsänkäsittely ovat sallittuja retkeilyalueella alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti. Vuonna 2011 valmistuneen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan metsien käsittely retkeilyalueella tapahtuu osana ”Metsien luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvat käsittelymallit” –hanketta. Natura 2000 –luontotyyppien kriteerit täyttävät kuviot (pois lukien voimakkaasti muuttuneet ja edustavuudeltaan heikentyneet puustoiset suot) sekä muut luontokohdekuviot ovat metsätalouskäytön ulkopuolella. Tutkimusalueen metsiä hoidetaan pitkäjänteisesti metsien luontaisia häiriöitä jäljittelevillä menetelmillä.



Lieksanjokea on käytetty uittoväylänä 1850-luvulta lähtien vuoteen 1984 saakka. Väylää on uiton vuoksi perattu ja paalutettu, sivuhaaroja on padottu. Pääosa uittorakenteista on purettu 2000-luvulla. Ruunaankoskiin ja Ruunaanjärveen istutetaan vuosittain kalaa.



Ruunaan Natura-alueella on luonnontilaisten soiden ja metsien lisäksi myös metsätaloudellisesti käsiteltyjä soita ja metsiä, joissa on ennallistamistarvetta. Ruunaan metsiä on ennallistettu 2000-luvulla polttamalla, pienaukottamalla ja lahopuuta lisäämällä. Ruunaan Natura-alue on osa kansallista palojatkumoalueverkostoa, joten metsissä tehdään ennallistamispolttoja 3-10 vuoden välein. Myös retkeilyalueen soiden ennallistamista tulee harkita ja tarvittaessa laatia ennallistamissuunnitelma.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

-Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

-Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

-Luontotyyppien, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

-Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Ruunaan luonnonsuojelualueen (7322 ha) ja retkeilyalueen (3158 ha) välissä on Ruunaanjärvi (1547 ha), joka ei kuulu kumpaankaan edellä mainituista alueista. Natura-alueen toteutustapana luonnonsuojelualueella on luonnonsuojelulaki, retkeilyalueella ulkoilulaki, Ruunaanjärvellä vesilaki ja Lieksan koskien alueella koskeinsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.