Riuskanselkonen

Alueen kuvaus

Riuskanselkosen alue on arvokas, lähes luonnontilaisten soiden, pienvesien ja paikoin hyvinkin vanhojen metsien yhdistelmä. Alueella on jonkin verran hakkuiden jälkeen syntyneitä nuoria metsäkuvioita. Hakkuista huolimatta alueella on säästynyt kymmenisen ehjää 100-800 hehtaarin metsä-ja suoaluetta.



Riuskanselkosen alue sisältää Ahvensuon - Karhusuon sekä Saarensuon soidensuojelualueet lähiympäristöineen, niiden väliin jäävät suot sekä laajat Riuskanselän ja Pienivaaran kankaat lähiympäristössä olevine soineen sekä Majoanjoen ja osittain Käärmejoen lähialueet.



Ydinalueella parin suurimman kangasmaan ala on 100 - 200 ha. Kymmenien hehtaarien laajuisia kankaita on eri puolilla lukuisia. Maasto on suurelta osin kankaiden ja niiden välisten suojuottien vuorottelua. Metsä ja suo ovat täällä kytkeytyneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Alueen sisällä on melko lukuisasti nuoria, hakkuun jälkeen syntyneitä, metsiä. Ydinalueella suuret kankaat ovat kuitenkin koskemattomia.



Pääosa metsistä on hyvin kuusivaltaista. Puuston kasvu ei ole kovin hyvä, mutta yksittäiset vanhat puut voivat olla huomattavan suuria ja järeitä. Kautta koko alueen silmiinpistäviä ovat vanhat aihkiintuneet männyt. Myös isoa keloa on yleisesti. Kaikkiaan männyn määrä vaihtelee, korkeimmilla kankailla se on jopa valtapuu.



Lehtipuuta on vaihtelevasti. Pienialaisesti saattaa olla runsaastikin haapaa ja koivua. Alueen koillisosassa haapaa on kaulattu. Yleensä koivu on iäkästä ja lahoavaa. Raitaa on siellä täällä lahoavanakin. Alueella on muutamia metsäpalokuvioita, joilla lehtipuusto on runsas.



Alueen metsien rakenne on lähes kaikkialla monikerroksinen. Vanhin valtaikäluokka on yleisesti 130 - 160 v. mutta aihkit lienevät reippaasti yli 200-vuotiaita. Useilla kuvioilla on vaihtelevassa määrin kookkaita, sammaloituneita lahoavia kantoja ja lahopuita.



Riuskanselän kankaalta on kääpätutkimuksissa havaittu mittava määrä harvinaisia aarniometsien ja vanhojen metsien lajeja, kuten sitruunakääpä, riekonkääpä, haavanarinakääpä ja silokääpä sekä harjasorakas.



Alueen havu- ja sekametsissä viihtyvät mm. helmipöllö, pyy, metso, palokärki, pohjantikka sekä kuukkeli.



Saarensuon noin 700 hehtaarin suuruinen soidensuojelualue kuuluu Kainuun aapasuovyöhykkeeseen ja sen laajin aapa, Saarensuo on pääosin karua rimpinevaa. Sillä on enimmäkseen sammalrimpiä, mutta myös avorimpiä näkyy siellä täällä. Puustoiset suot, lähinnä rämeet, sijaitsevat kankaiden laidoilla. Alueen itäosassa virtaavan Majavapuron varrella on myös vanhoja kuusia ja koivuja kasvava korpikuvio.

Vanhat metsiköt, joiden keski-ikä vaihtelee 120 - 180 vuoden välillä, antavat seudulle erämaisen leiman. Metsät ovat pääasiassa kuusivaltaisia, joskin männyn ja paikoin myös koivun osuus on varsin suuri. Alueeseen kuuluu kymmenisen pikku lamparetta.



Ison Ahvensuon - Karhusuon 600 hehtaarin laajuinen soidensuojelualue kuuluu niin ikään Kainuun aapasuovyöhykkeeseen ja sen suot ovat maakunnalle ominaisia pienkuvioisia aapoja. Suotyypeistä vallitsevina ovat karunpuoleiset kalvakka- ja rimpinevat. Rämeitä ja korpia on vähän, lähinnä alueen pohjois-eteläsuunnassa halkaisevan Ahvenpuron varrella.

Kauan hakkaamatta olleet kankaat antavat alueelle erämaista tunnelmaa. Vain Ison Ahvensuon länsiosassa on pari männyn viljelytaimikkokuviota, mutta muuten metsiköiden keski-ikä yleensä ylittää 150 vuotta. Metsiköt ovat kuusivaltaisia, sekapuuna kasvaa mäntyä ja koivua.

Myös puolenkymmentä lampea lisää alueen monipuolisuutta.

Soidensuojelualueen itäpuolisen Poika-Riuskan tuntumassa on kapeita avosuojuotteja, joita kelokkoiset rämeet reunustavat. Itä- ja pohjoispuolella on kuusettumassa olevia alueita, jossa lahopuuta on monipuolisesti. Eteläpuoliset alueet ovat aarniometsämielessä edustavia. Poika-Riuskasta lähtevän puron varsilla on paikoin hiirenporrasta ja kotkansiipeä kasvavia saniaislehtokorpia. Alueelta löytyy myös lähteikkö ja siihen liittyvä lettoneva.



Saarensuon itäpuolella sijaitsevat Välisuo - Teerisuon alueet sekä Iso-Riuska -lampi. Välisuo on rimpinen aapasuo, joka ainakin keskustassa on kohtalaisen ravinteinen. Teerisuo on hieman karumpi ja vähärimpisempi.

Metsät soiden tuntumassa ovat jokseenkin kauttaaltaan vanhojen poimintahakkuiden läpikäymiä ja sammaloituneita kantoja on lähes kaikilla kuvioilla, paikoin runsaastikin. Laajin yhtenäinen metsäalue on Välisuon pohjoispuolisella Välivaaralla, jossa on vaihtelevaa kangasmetsää.



Joutensuo ja Lakkasuo Riuskanselän eteläpuolella ovat hyvin rimpisiä aapasoita, joilla paikoin tavataan huomattavaa rehevyyttä meso-eutrofisine suotyyppeineen ja merkittävine kasvilajeineen. Suoalueen erottaa Riuskanseläm ydinalueesta Joutensuon reunalle tehty aurattu hakkuualue.



Soiden välimaasto koostuu lähekkäisistä kangassaarekkeista, joilla kasvaa luonnontilaista aarniometsää. Metsät ovat kuusivaltaisia, paikoin on vanhoja, osin kilpikaarnaisia ylispuumäntyjä. Pääosa saarekkeista on metsäpalojen jälkeen kuusettunutta metsää, jossa kookasta koivua ja haapaakin on suhteellisen runsaasti. Lahopuusto on näissä metsissä runsasta.



Tutkimusinventoinneissa suoalueilta on havaittu esimerkiksi vaateliaat ruskopiirtoheinä ja lettorikko Siivikon lammen länsipuolella. Samalla alueella on havaintojen joukossa niin ikään röyhysara, joka ravinteisuuden suhteen on vaateliain ja myös esiintymiseltään Kainuussa harvinaisin täällä tavatuista kasveista. Siten tämä Joutensuon itälaitaan sijoittuva alue on suokasvillisuuden suojelun arvokkain yksityiskohta näillä tienoin. Uhanalaista punakämmekkää kasvaa Majoanjokivarren suolla.

Soiden pesimälinnustoon kuuluvat mm. joutsen, kurki, meillä taantunut selkälokki sekä lukuisat kahlaajat. Alueen linnustossa on myös lintudirektiivin liitteen I uhanalaisia lajeja.



Arvokkaaksi pienvesikohteeksi on luokiteltu välittömästi Ison Ahvensuon eteläpuolella oleva Niittylampi, joka on 350 m pitkä enimmäkseen turverantainen ruskeavetinen suolampi. Rantavyöhykkeestä kaksi kolmasosaa on koivu-kuusi-mänty-sekametsää, loput suota. Suosta osa on sara- ja lyhytkorsinevaa, osa vetistä rimpinevaa, jossa on puustoisia jänteitä. Paikoin on myös isovarpurämettä. Länsipuolella on korkeiden mäntyjänteiden ympäröimä pieni lampare. Eteläpuolen paikoin soistunut metsä on alle 80-vuotiasta ja pohjoispuolen sekametsä yli 100-vuotiasta. Rannalla on muutama yli 150-vuotias mänty ja kelo.

Lammen kaakkoispuolelta on avohakattu vajaan 100 m päässä rannasta. Hakkuut eivät kuitenkaan juuri näy rantaan, koska välissä on puustoista rämettä ja kapea mäntykangaskaista. Rantasuot ovat ojittamattomat.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Saarensuo ja Iso Ahvensuo- Karhusuo ovat toteutettuja soidensuojeluohjelman kohteita. Riuskanselkonen kuuluu soidensuojelun perusohjelman täydennysesitykseen ja Riuska on vanhojen metsien suojeluohjelman alue. Alueella oleva Niittylampi on arvokas pienvesialue. Valtion maiden sisällä olevat yksityismaan palstat esitetään liitettäväksi suojeltavaan alueeseen. Toteutus tapahtuu luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit