RIISITUNTURIN KANSALLISPUISTO
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Riisitunturi on Kuusamon ylänköalueen korkeimpia kohtia, jonka korkein laki kohoaa 466 metrin korkeuteen. Lisäksi alueella on useita vaaroja, joiden huiput nousevat 400 metrin korkeudelle. Ylänköalueen vaaroihin törmäävät kosteat ilmamassat näkyvät kasvillisuudessa runsaana soistuneisuutena ja merellisinä piirteinä, ja aiheuttavat myös alueelle leimallisen tykkyilmiön. Korkeimmat huiput ovat lähes puuttomia kanervakankaita - Riisitunturin alue on eteläisten tunturikankaiden tyyppiesimerkki. Rinteillä esiintyy laajoja, lahopuustoisia paksusammalkuusikoita. Monet vaarojen lakiosiin asti ulottuvat karut rinnesuot ovat alueen erikoispiirre, kuten myös lukuisat pikkupurot ja -joet.
Alueen luonne ja merkitys
Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- tai hoitotoimenpitein.
Alue on merkittävä pohjoisboreaalisen luonnonmetsän sekä monipuolisten rinnesoiden keskittymä, jonka lakialueilla esiintyvät Suomen laajimmat eteläiset tunturikankaat. Alueen erityispiirre on lisäksi sen erämaisuus. Riisitunturin kansallispuisto kuuluu kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luettoloon eli ns. Ramsar-kohteisiin.
Muihin tärkeisiin lajeihin on sisällytetty valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit .
SUOJELUTAVOITE
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.
Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- tai hoitotoimenpitein.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Natura-alue muodostuu:
-Riisitunturin kansallispuiston alueesta,
-Karitunturin-Tolvanvaaran alueesta, joka kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan,
-Riisitunturin laajennus -nimisestä alueesta, johon kuuluu Pehmeä Jaksamovaara, Matalavaara ja Rytivaara. Tämä alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan, sekä
-Riisijoen alueesta.
Alueesta on toteutettu Riisitunturin kansallispuiston lisäksi Karitunturin alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain nojalla suojelualueeksi. Alue tullaan toteuttamaan muiltakin osin luonnonsuojelulain keinoin.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 100 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 7.4 |
| 4060 | alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat | 100 |
| 6430 | kostea suurruohokasvillisuus | 0.1 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 300 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 5 |
| 7230 | letot | 100 |
| 7310 | aapasuot | 1600 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 0.01 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 7400 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 5.2 |
| 91D0 | puustoiset suot | 100 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
| 1972 | lapinleinikki | Ranunculus lapponicus |