Pyhätunturi
Natura 2000 -suojelualue
Alueen kuvaus
Pyhätunturi kohoaa aapasoiden keskeltä yli 500 metrin korkeuteen. Erikoispiirteenä on jyrkät rinteet ja syvät kurut, joista Isokuru (220 m) on syvin. Kivilaji on kvartsiittia, josta johtuva karuus leimaa kasvillisuutta. Varsinaista tunturikasvillisuutta on vähän. Tunturin juurella on mänty- ja kuusimetsiä ja laajoja aapasoita.
Aluetta käytetään ajoittain puolustusvoimien toimintaan tai suojelualueen läheisyydessä tapahtuvan puolustusvoimien toiminnan vaikutukset voivat ulottua suojelualueelle.
Alueen luonne ja merkitys
Pyhätunturi on Suomen eteläisin suurtunturi. Lettojen kokonaisala on n. 5 % alueesta. Ympäröivine soineen Pyhätunturi muodostaa merkittävän alueen, jossa kohtaavat eteläinen ja pohjoinen metsä- ja suolinnusto, ja missä tavataan useiden tunturilajien eteläisimmät esiintymät. Yhdessä Luoston kanssa se muodostaa laajan geologisen ja ekologisen kokonaisuuden.
Kansallispuiston luonnon säilymistä vaarantaa suojelualueen välittömään läheisyyteen ulottuva matkailurakentaminen. Maa-alueiden vaihdot aiheuttavat suojelualueen arvon laskua. Metsien hakkuutoimintaa on puiston rajoille asti.
Suojelutavoitteen määrittely:
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,
• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.
Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot
Alue on ollut kansallispuistona vuodesta 1938 lähtien. Vanha Pyhätunturin kansallispuisto lakkautettiin vuoden 2005 alusta ja sen alue liitettiin uuteen Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.
Suojelun perusteena olevat luontotyypit
| Koodi | Nimi | Pinta-ala, ha |
|---|---|---|
| 3160 | humuspitoiset järvet ja lammet | 4.149 |
| 3260 | vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium- kasvillisuutta | 8.129 |
| 4060 | alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat | 10 |
| 7110 | keidassuot | 96.171 |
| 7140 | vaihettumissuot ja rantasuot | 15.553 |
| 7160 | fennoskandian lähteet ja lähdesuot | 0.895 |
| 7220 | cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia | 0.2 |
| 7230 | letot | 209.044 |
| 7310 | aapasuot | 640 |
| 8110 | vuorten kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot lumirajalla (Androsacetalia alpinae ja Galeopsietalia ladani) | 1 |
| 8220 | kasvipeitteiset silikaattikalliot | 81.531 |
| 9010 | boreaaliset luonnonmetsät | 2260 |
| 9040 | tunturikoiviko | 20 |
| 9050 | boreaaliset lehdot | 23.655 |
| 9060 | harjumuodostumien metsäiset luontotyypit | 13.817 |
| 9080 | fennoskandian metsäluhdat | 1.136 |
| 91D0 | puustoiset suot | 380 |
| 91E0 | alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae) | 3 |
Suojelun perusteena olevat lajit
| Koodi | Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|---|
| 1528 | lettorikko | Saxifraga hirculus |
| 1972 | lapinleinikki | Ranunculus lapponicus |
| 1962 | laaksoarho | Moehringia lateriflora |
| 1389 | isonuijasammal | Meesia longiseta |
| 6216 | kiiltosirppisammal | Hamatocaulis vernicosus |
| 1355 | saukko | Lutra lutra |
Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.