Pihlajavesi

Alueen kuvaus

Pihlajaveden alue muodostuu useasta suuresta selkävedestä ja luode-kaakko -suuntaisesta, useiden murroslinjojen rikkomasta saaristosta. Alue on osa Saimaata, jossa Puruvedeltä tuleva erittäin vähäravinteinen vesi yhtyy Saimaan päävirtaamaan, Haukivedeltä tulevaan tummempaan ja ravinteikkaampaan veteen.



Alueen kallioperä on yleisesti luoteesta kaakkoon voimakkaasti suuntautuneita liuskeita, kiillegneissiä ja migmatiittia. Pihlajavesi rajoittuu kaakossa toisen Salpausselän muodostelmiin. Aluetta halkovat useat murroslaaksot, ja sen topografia on hyvin rikkonaista.



Pihlajavesi kuuluu karuun ruokojärvityyppiin. Saarten välissä on useita virtapaikkoja eikä talvinen jääpeite muodostu kaikkialla kulkukelpoiseksi. Luonnontilaisimmillaan Pihlajavesi on eteläosiltaan.



Pihlajavedelle on tyypillistä karujen kalliometsien ja rehevämpien saarten sisäosissa sijaitsevien sekametsien vaihtelu. Metsät ovat pääasiassa kulttuurivaikutteisia, ja piirteitä kaskeamisesta sekä laiduntamisesta on vielä näkyvissä.



Alue on myös maisemallisesti merkittävä. Pihlajaveden suuret saaret ovat lähes kaikki yhä asuttuja. Alue muodostaa edustavan yhdistelmän kulttuurivaikutteista ja melko luonnontilaista järviluontoa.

Alueen luonne ja merkitys

Alue on tärkeä saimaannorpan elinalue mutta sillä on merkitystä myös Saimaan järviluonnon,

kultturivaikutteisten biotooppien ja lehtokasvillisuuden suojelemiseksi. Pihlajaveden Natura-alueen

saimaannorppakannaksi on arvioitu noin 80-105 yksilöä, eli noin 30 % koko kannasta.



Tuoksumatara (Galium odoratum), pesäjuuri (Neottia nidus-avis), vata (Myosoton aquaticum) ja

poimulehväsammal (Plagiomnium undulatum) ovat alueellisesti uhanalaisia. Harjus (Thymallus thymallus) on harvinaistunut. Muut kohdan 3.3. D lajit ovat harvinaisia.



Aluetta uhkaavat loma-asutuksen lisääntyminen, metsätalous, saaristoon rakennettavat tiet ja

kulttuuribiotooppien katoaminen. Alueen läpi kulkee Saimaan syväväylä. Saimaannorppakantaa uhkaa

pesimäaikainen häiriö, populaation pieni koko ja pirstoutuminen, kalastuksen aiheuttamat poikaskuolemat

ja elinalueen pienentyminen loma-asutuksen seurauksena.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

* Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla

luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

* Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen

käyttöä ohjaamalla,

* Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään

hoitotoimenpiteillä,

* Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan

ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Pihlajaveden vesistöalueella on valtakunnallista ja kansainvälistä suojeluarvoa. Keskeinen osa

Pihlajavettä kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja erityissuojelua vaativiin vesistöihin. Pihlajaveden on arvioitu täyttävän myös Maailmanperintöluetteloon (World Heritage Site) pääsemisen kriteerit.



Alueen sisällä on kuusi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta, muutamia

valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja -nähtävyyksiä sekä arvokkaita perinnemaisemia. Pihlajavesi ja läheinen Punkaharju on määritelty kansallismaisemiksi. Pihlajaveden keskeisessä saaristossa on vahvistettu osayleiskaava.



Kohteen ydinalue sisältyy rantojensuojeluohjelmaan. Rajauksessa on mukana Rapakon tärkeä norpan

lisääntymisalue. Uusina alueina rajaukseen on otettu lisäksi Savonlinnan kaupunginvaltuuston

hyväksymien osayleiskaavojen erityisten luonnonarvojen vyöhykkeen rajaukseen sisältyviä alueita,

Pihlajavesityöryhmän mietinnön erityisten luonnonarvojen vyöhykkeeseen sisältyviä alueita,

Tuohiselältä Siikavedelle johtava vesialue ja Vekarasalmen lähivedet, sekä Pitkältä Pihlajavedeltä

Savonlinnan edustalle johtava vesialue. Yksittäisiä erillisiä kohteita ovat Ruunakorven lähteikkö ja

lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Saukonsaaren lehto laajennuksineen.



Pääasialliset toteutuskeinot: luonnonsuojelulaki, rakennuslaki, sopimus, maastoliikennelaki,

vesiliikennelaki, kalastuslaki

Toteutustilanne: yli 4000 ha valtion, vesialueille on tehty vapaaehtoisia kalastuksenrajoitussopimuksia. Kalastusta on rajoitettu valtioneuvoston asetuksella.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit