Patvinsuo

Alueen kuvaus

Alueen suot edustavat sisä-Suomen keidassoiden ja Pohjanmaan aapasoiden välistä vaihettumisvyöhykettä. Aapasoiden rimpinevat ja kalvakkanevat luonnehtivat pääosaa alueesta. Pohjoisosassa on suurehkoja eksentrisiä keidassoita, jotka edustavat pohjoiskarjalaista tyyppiä. Alueen pohjoisosassa sijaitseva Surkansuo on erillinen pienehkö kokonaisuus. Raanisuo, Kissansuo, Kareisensuo ja Tohlinsuo ovat aapa-, keidas- ja välimuotosoita. Reunojen rämeet sekä puronvarsien ja maaston painanteiden korvet täydentävät suotyyppivalikoiman monipuoliseksi. Metsäkasvillisuuden osalta alue edustaa samoin vaihettumisvyöhykettä: Etelä-Suomen metsätyypit vaihettuvat täällä Pohjanmaan-Kainuun vyöhykkeen metsätyyppeihin. Kuivat ja kuivahkot kankaat ovat valta-asemassa. Suurin osa metsistä on nuoria ja varttuneita mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Vanhoja metsiä on mm. Hietavaaralla, Autiovaaralla, Rauvunvaaralla ja Säästö-Maksimansaarella. Suomunjärvi ja Hietajärvi ovat niukkaravinteisia Lobelia-tyypin järviä. Muiden järvien ja lampien vedet ovat ruskeita ja humuspitoisia. Nälämänjoki ja Suomunjoki ovat meanderoivia, hiekkakankaita halkovia luonnontilaisia jokia.



Aluetta käytetään ajoittain puolustusvoimien toimintaan tai suojelualueen läheisyydessä tapahtuvan puolustusvoimien toiminnan vaikutukset voivat ulottua suojelualueelle.

Alueen luonne ja merkitys

Patvinsuon kansallispuisto on kansainvälisesti merkittävä suoluonnon suojelualue ja edustavimpia erämaa-alueita maamme eteläpuoliskossa. Alueella on tutkittu mm. poltettujen metsäsaarekkeiden lajistoa (kovakuoriais- ja kääpälajeja) ja Autiovaaralla vanhan metsän dynamiikkaa. Suomunjärvellä on tehty kalasto- ja kasviplanktontutkimuksia. Hietajärven valuma-alue kuuluu maailmanlaajuiseen ympäristön yhdennettyjen seuranta-alueiden verkostoon.



Erityyppisten järvien ja luonnontilaisten pienvesien, erityisesti Nälämänjoen ja Suomunjoen, monipuolisuus tekee alueesta merkittävän myös vesien suojelukohteena.



Patvinsuon Natura -alueen läheisyydessä sijaitsee puolustusvoimien harjoitusalue (Hiienvaara).

Osa alueen soista on ojitettu. Niiden ennallistaminen on aloitettu 2000-luvulla. Pääosa ojitetuista soista on ennallistettu, ja ennallistamista jatketaan tarvittaessa. Myös metsiä on ennallistettu 2000-luvulla osana "Boreaalisten metsien ja puustoisten soiden ennallistaminen" Life-hanketta. Metsiä ennallistetaan edelleen, etupäässä polttamalla. Patvinsuo kuuluu kansallisesti määriteltyyn palojatkumoalueverkostoon.



Aluetta ympäröivien turvemaiden ojitukset ovat jossain määrin vaikuttaneet ja vaikuttavat pienvesien luonnontilaan, mm. Suomunjokeen laskee itäpuolisten ojitusalueiden laskuojia. Alueella retkeilee vuosittain n. 15 000 kävijää.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristön tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Patvinsuo on kansallispuisto, Corine-biotopes -alue, Project Telma -alue, Euroopan neuvoston soidensuojeluohjelman alue ja IBA-alue.



Kissansuo-Raanisuo-Tohlinsuo on soidensuojelualue.



Alue laajeni Metsähallituksen sisäisellä päätöksellä vuonna 1996 siten, että kansallispuiston ja soidensuojelualueen välinen alue liitettiin Natura-alueeseen. Näin saatiin ekologisesti yhtenäinen aluekokonaisuus.



Alue on kokonaisuudessaan valtion omistuksessa. Alueen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki.



Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit