Ymparisto.fi – Etusivu

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu

Muukonsaaren lehmusniemi

Natura 2000 -suojelualue
Alueen tunnus
FI0407008
Pinta-ala
4 ha
Alueet
Lappeenranta
Alueen tyyppi
SAC

Alueen kuvaus

Muukonsaaren pohjoispäässä sijaitseva, vuonna 1985 luonnonsuojelulailla rauhoitettu Lehmusniemen lehtoalue, josta valtaosa (noin 70 %) on lehtipuuvaltaista, pääasiassa järeää lehmusta, haapaa, rauduskoivua, sekapuuna kuusta, tuomea, pihlajaa ja harmaaleppää kasvavaa kuivaa MeLaT- ja tuoretta, lähinnä HeOT- ja DrHeOT- sekä PuViT-lehtoa, vähäisemmässä määrin OMaT- lehtoa. Kuivissa osissa on iäkästä, matalahkoa lakkapäistä VT-männikköä. Paikoin esiintyy runsaasti lahopuuta pökkelöinä ja maapuina. Pensaskerroksen valtalajeja ovat mm. tuomi, lehtokuusama, lehmus, vaahtera, harmaaleppä, pihlaja ja punaherukka.



Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on kivikkoalvejuuri, joka muodostaa lehdon keskelle tiheän ja korkean kasvuston. Muita runsaina esiintyviä kasveja ovat hiirenporras, metsäalvejuuri, sananjalka lehtokorte, vuohenputki, mesiangervo, käenkaali, nokkonen, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Vaateliaista lehdon ilmentäjälajeista runsaina esiintyvät sinivuokko, kevätlinnunherne, lehto-orvokki, imikkä sekä vähälukuisempana mustakkonnanmarja, mäkiminttu, syyläjuuri, lehtopähkämö, kaiheorvokki, lehtotesma, mäkilehtoluste ja koiranvehnä. MT ja OMT-vaihettumilla valtalajina on mustikka.



Lehtoa kiertävällä rehevällä rantavyöhykkeellä kasvaa valtapuuna haapaa, hieskoivua ja tervaleppää, siellä täällä mäntyä, kuusta, lehmusta, pihlajaa ja raitaa. Pensastossa esiintyy mm. lehtokuusamaa, vaahteraa, lehmusta, näsiää ja pähkinäpensasta. Vesirajassa kasvaa saroja ja järviruokoa, rannalla ranta-alpia, rantakukkaa, rantaleinikkiä, rantalemmikkiä, rantaminttua, siniheinää, ruokohelpeä ja jouhivihvilää, ylempänä pääasiassa mustikkaa ja kivikkoalvejuurta.

Alueen luonne ja merkitys

Eteläsuomalaisittain kasvillisuudeltaan poikkeuksellisen edustava ja monipuolinen lehmuslehto, jonka arvokkuutta lisäävät vanhat, lahovikaiset pystypuut ja maapuut. Lehdossa on tavattu pesivänä mm. pikkusieppo.



Lehdon erikoislaatuisin kasvi on harvinainen, itäinen syyskeltano eli sepiväkeltano (Hieracium prenanthoides), jonka Suomen esiintymät liittyvät lajin laatokankarjalaiseen alueeseen. Muukonsaaren lisäksi lajia on löydetty varmasti vain Kiteen-Tohmajärven seudulta, mahdollisesti myös Parikkalasta ja Uukunniemeltä.

Koko alue luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Alueelle on laadittu yksityiskohtainen metsän hoito- ja käyttösuunnitelma. Suojelualueella saa hoitaa metsiä tavoitteena vaihteleva lehtoalue, jossa niinipuuyksilöitä ja pähkinäpensaita ei saa kaataa.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

- luontotyypin laatua parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Luonnonsuojelulailla rauhoitettu alue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Koodi Nimi Pinta-ala, ha
9010 boreaaliset luonnonmetsät 0.63
9020 fennoskandian hemiboreaaliset luontaiset jalopuumetsät 1.49
9050 boreaaliset lehdot 1.84

Julkaisija

ELY-keskukset