Malahvia

Alueen kuvaus

Malahvia on Kainuun oloissa huomattavan laaja yhtenäinen alue, jolle on ominaista suuri sisäinen vaihtelu. Malahvia on vedenjakajaseutua; soiden, pienvesien ja boreaalisten luonnonmetsien mosaiikkia. Se on yksi Kainuun laajimmista ja tärkeimmistä pienvesikohteista.Kymmenet luonnontilaiset puronvarret ja lammet tekevät Malahviasta laajan ja tärkeän pienvesikohteen. Koko Malahvian alueella on lähes 30 järveä ja lampea.



Alueen länsiosassa vallitsevat suurehkot yhtenäiset kangasmetsät ja itäosassa on puolestaan soita metsäsaarekkeineen. Suot ovat luonnontilaisia, karuja ja kooltaan pienehköjä. Vallitsevia metsätyyppejä ovat kuivahkot (2/3 metsämaasta) ja tuoreet (1/3 metsämaasta) kankaat. Malahviassa on luonnontilaisia metsäpalon jälkeen syntyneitä metsiä. Valtapuusto on pääosin 140-160 vuotiasta. Aihkeja esiintyy yksittäin ja keloja kauttaaltaan. Järeää mäntymaapuuta on lähes kaikkialla.



Notkojen ja rinteiden lahopuukeskittymissä eri puulajien maapuita on paikoin merkittävästi. Kuusivaltaisilla kuvioilla esiintyy sekapuuna haapaa, koivua ja paikoin myös järeää aihkimäntyä. Lomakankaan pohjoispuolella on ympäristöstään poikkeava jyrkkärinteinen laakso.



Malahvia on ollut tervanpolton ja harsintatalouden aikana paikoin intensiivisessä käytössä. Kaskeaminen sen sijaan on ilmeisesti ollut vähäistä jo metsien karuuden takia. Pääosa puustosta on syntynyt voimakkaiden metsäpalojen jälkeen 100-140 vuotta sitten. Alue on myös toisen maailmansodan taistelutanteretta. Paikoin metsiä on hakattu (esim. väljennyshakkuita) vielä 1990 -luvulla.



Malahvia on merkittävä alue uhanalaisen vanhan metsän lajiston säilyttämisessä. Sieltä on löydetty runsaasti uhanalaisia, silmälläpidettäviä ja harvinaisia lajeja useista eliöryhmistä. Kololintujen ja vanhan metsän lintujen osuus koko lintulajistosta on korkea. Linnustoselvityksen mukaan Malahvian alueella on korkein kololintujen osuus Kainuun tutkituista luonnonsuojelualueista, ja se on myös Kainuun kärkipäätä vanhojen metsien lajien osuuden perusteella.



Vanhojen metsien lahottajasienilajiston osalta Malahvia edustaa Suomen huippua; arvokkaaksi alueen tekee uhanalaisten ja silmälläpidetttävien lajien määrä sekä vaateliaiden lajien runsaus. Kääpälajeihin perustuvan indikaattoripisteytyksen mukaan Malahvia on kuusivaltaisten metsien osalta erittäin arvokas, ainutlaatuinen alue ja mäntymetsien osalta hyvin arvokas metsäalue. Malahviassa on runsaasti vanhan metsän indikaattorijäkäliä. Vanhoihin metsiin sidoksissa olevia harmoyökkösiä (Xestia sp.) esiintyy alueella myös runsaasti. Valtakunnallisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä hyönteislajeja on Malahvian alueelta löydetty yhteensä 21 lajia. Niihin kuuluvat mm. lahokapo (VU), liekohärkä (EN) ja nahkuri (EN).



Malahviasta länteen ja etelään sijoittuvat metsät ovat pääosin 1960 -1980 -luvun hakkuutoiminnan tuloksena syntynyttä mäntytaimikkoa. Malahvia rajautuu valtakunnanrajaan ja sijoittuu lähelle rajantakaista Kalevalapuistoa. Murhisalon vanhojen metsien suojeluohjelma-alue on 15 kilometrin etäisyydellä kaakossa.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,



Luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Malahvian suojelun toteutustapana on metsälaki sekä vesilaki ja ympäristönsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit