Linnansaari

Alueen kuvaus

Haukiveden alue edustaa erittäin hyvin Saimaan järviluontoa. Alueelle on tyypillistä laajojen järvenselkien ja saariryhmien vaihtelu. Alue on saimaannorpan tärkeä elinalue. Alue on myös merkittävä metsiensuojelukohde.



Alueen kallioperä on granodioriittiä ja migmatiittistä gneissiä. Alueen eteläosan läpi kulkee merkittävä harjujakso, joka ulottuu etelässä Punkaharjulle ja siten toisen Salpausselän reunamuodostelmiin saakka.



Haukivesi edustaa karua järviruokotyyppiä, mutta se on pohjoisosiltaan rehevöitynyt Varkaudessa sijaitsevan teollisuuden vaikutuksesta. Vesi on luonteeltaan dystrofista.



Alueen metsät ovat etupäässä melko nuoria. Lehtipuun osuus on suuri, ja kaskiajan sekä laiduntamisen vaikutukset ovat hyvin nähtävissä. Osa metsistä on ollut vuosisadan alusta lähtien metsätalouden ulkopuolella. Saarten rehevissä painanteissa metsälehmuksen osuus on huomattava.



Haukiveden maisemat ovat suurten selkien vaikutuksesta avarat ja rauhalliset. Maisema on monilta osin kulttuurivaikutteinen, sillä kaskikulttuurin jäljet näkyvät maisemassa pitkään. Lähes kaikki alueen suurista saarista ovat olleet asuttuja.

Alueen luonne ja merkitys

Alue on tärkeä saimaannorpan elinalue, ja se on myös erittäin merkittävä suurjärvien saaristoluonnon suojelemisessa. Alueella on arvioitu olevan noin 45 - 55 norppaa, eli noin 15 % koko kannasta. Alueella on merkitystä myös metsänsuojelun kannalta, toisaalta luonnontilaisten metsien suojelun kannalta ja toisaalta kulttuurivaikutteisten kaski- ja laidunmetsien säilyttämiseksi. Alueen lehdot ja linnusto ovat myös merkittäviä.



Pääosa maa-alueista on suojeltu perustetulla Linnansaaren kansallispuistolla. Puistoon kuuluu myös valtion omistuksessa olevia vesialueita. Alueen pohjoispuolella on melko runsaasti teollisuutta, jonka jätevedet vaikuttavat Haukiveden tilaan. Vedet ovat pohjoisosassa rehevöityneitä. Alueen läpi kulkee Saimaan syväväylä. Maa-alueilla ei ole paljoa uhkia.



Tietokantatäydennys 2015:



Suurimmat uhat saimaannorppakannalle ovat kalastuksen aiheuttamat poikaskuolemat, ilmastonmuutoksen seurauksena lämpenevät talvet ja sattuman vaikutus pienessä populaatiossa.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan D luokiteltuja luontotyyppejä) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

- luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpitein

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Lähes kaikki Natura-rajauksen sisäpuolella olevat maa-alueet kuuluvat kansallispuistoon, mukaan lukien

Ison Virkasaaren vanhojen metsien suojeluohjelman täydennyskohde. Loppuosa maa-alueista on laadituissa

osayleiskaavoissa pääasiassa SL- tai ev-alueita. Valtion omistamat vesialueet kuuluvat kansallispuistoon.



Pääasialliset toteutuskeinot maa-alueilla: luonnonsuojelulaki, rakennuslaki

Toteutustilanne: lähes kokonaan kansallispuistoa



Pääasialliset toteutuskeinot vesialueilla: sopimus, maastoliikennelaki, vesiliikennelaki, kalastuslaki

Toteutustilanne: alueella tehty vapaaehtoisia kalastuksenrajoitussopimuksia. Kalastusta on

rajoitettu valtioneuvoston asetuksella. Vesialueita on myös hankittu valtiolle.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit