Liminganlahti

Alueen kuvaus

Liminganlahti on Perämeren suurin lahti, erittäin arvokas maankohomisrannikon luonnon monimuotoinen kokonaisuus ja kansainvälisesti arvokas lintukosteikko. Maankohoamisen vaikutuksesta rannat ovat jatkuvassa muutostilassa. Liminganlahdellakin rantaviiva on siirtynyt paikoin puolitoista kilometriä vajaassa sadassa vuodessa. Maankohoamisen ohella meren voimat, aallot ja virtaukset sekä jäät ja tuulet muokkaavat maisemaa.



Geologia, geomorfologia, maa- ja kallioperä



Liminganlahden muodon ja suunnan määräävät peruskallion painuman ohella lahden pohjois- ja eteläpuolella sijaitsevat harjut. Harjujen väliin jäävän lahden selvästi havaittava piirre on maaston tasaisuus. Liminganlahti on osa geologialtaan erikoista nk. Muhosmuodostumaa, jolla kallioperä on vajonnut ja sen päälle on kerrostunut hiekkaa ja savea. Nämä ovat tiivistyneet hiekka- ja savikiveksi. Muhosmuodostuma on peruskalliota noin 100 miljoonaa vuotta nuorempi ja sen päälle ovat kerääntyneet Suomen paksuimmat irtomaapatjat.



Lumijoen Selkämatalalla sekä Oulunsalon Salonpäässä maaperästä löytyy jäätikkösyntyistä lajittelematonta moreenia. Hiekkaa löytyy Oulunsalossa Purnunnokasta Nenännokkaan sekä Karvonlahden suulta. Muualla maaperä on savea ja hienoa hietaa. Hienoaineksisessa maaperässä lahden pohjassa ja rannoilla on pinta-kerroksen alla musta, runsaasti rikkiä (sulfidina) sisältävä kerros, joka hapettuessa vaalenee ja happamoituu (pH-luku jopa 2-3). Nämä ovat nk. sulfaattimaita, joita syntyi etenkin Litorina-kaudella noin 7000 vuotta sitten. Sulfaattimaiden ohella Liminganlahdella on myös kloridi- ja sulfaatti-kloridimaita, joilla puhtaista sulfaattimaista poiketen esiintyy suolakkokasvillisuutta.



Maankohoaminen



Maa kohoaa Liminganlahdella keskimäärin 0,8 cm vuodessa. Maankohoamista on laskettu jatkuvan vielä noin 180 metriä. Jokisuistoissa maatuminen on nopeaa; maankohoamisen ohella siihen vaikuttaa jokien kuljettamien maa-ainesten kerääntyminen ja lisääntyneen ravinnekuormituksen aiheuttama kasvillisuuden rehevöityminen. Avoimen kosteikkoalueen sijainti muuttuu koko ajan maankohoamisen vuoksi, rannalla sukkessio etenee vesikasvillisuudesta, kaislikoiden, erilaisten niittyvaiheiden kautta pensaikoihin ja edelleen lehtipuuvaltaisiksi metsiksi. Osa kasvillisuudesta eri vaiheissa on myös luhtaista. Kliimaksvaiheen havupuumetsiä Liminganlahdella on vähän. Koko sukkessiosarja erilaisine tyyppivariantteineen on arvokas.



Hydrologia ja veden laatu



Liminganlahden vesi on murtovettä, jonka suolapitoisuus on vain 2-3 promillea. Laajojen viljelystasankojen halki Liminganlahteen laskevat joet tuovat mukanaan makeaa vettä, jota lahden vesitilavuudesta on keskimäärin 40 %. Joet tuovat mukanaan maataloudesta ja asutuksesta peräisin olevia ravinteita, mistä johtuen lahden perukan veden laatu on heikentynyt. Myös ojitukset, metsämaan muokkaukset, Lakeuden keskuspuhdistamon jätevedet ja turvetuotanto lisäävät osaltaan lahden kuormitusta. Joet tuovat mukanaan vuosittain 60 000 tonnia liuenneita tai liettyneitä aineita.



Liminganlahti on jäässä puolet vuodesta. Lahden mataluuden takia (keskisyvyys alle 3 metriä, suurin syvyys 7 metriä) voi lahdenperukkaa talvella vaivata ajoittain happikato.



Biotoopit



Perämeren rannikolle tyypilliset peruselementit, matalikot, rantalietteet, rantaniityt, ruovikot, hietikot ja pikkuluodot, pensaikot ja rantametsät muodostavat laajan ja monipuolisen luontotyyppien kokonaisuuden Liminganlahdella. Lisänsä biotooppivalikoimaan antavat maankohoamisrannikon erikoisuudet, merestä irti kuroutuvat fladat ja jo irti kuroutuneet kluuvit (Oulunsalon Pajulampi ja Lumijoen Kuppi).



Kasvillisuus ja kasvilajisto



Liminganlahden rantojen kasvillisuus on vyöhykkeistä. Mereltä maalle päin voidaan erottaa mutayrttikasvillisuus, kaislikot, ruovikot, saraikot, suolavihviläniityt, suolamaakasvillisuus, pensaikot, rantalehdot ja rantakoivikot. Kasvillisuusvyöhykesarjat vaihtelevat sen mukaan, millaisesta rannasta on kyse (hietikko-, kivikko-, avoin tai suojainen niittyranta). Limingan niityt ovat nk. puolikulttuurimaita. Vanha niitty- ja laidunkulttuuri loi ja ylläpiti linnustonkin kannalta arvokkaita matalakasvuisia niittyjä. Niitty- ja laidunkulttuurin päätyttyä järviruoko eli ryti valtasi rantoja. 1990-luvulla uudelleen alkanut ranta-alueiden laajamittainen laidunnus ja niitto ovat palauttaneet avoimia rantaniittyjä laajasti lahden eri osissa.



Liminganlahden kasvistossa on kaksi erityisen mielenkiintoista lajiryhmää, nk. ruijanesikkoryhmä ja kotoperäiset eli endeemit lajit. Ruijanesikkoryhmän päälevinneisyysalue on Jää- ja Vienanmeren rannoilla, mutta sen lajeilla on myös erillisesiintymiä Pohjanlahden rannoilla. Liminganlahdella tavataan ainakin kymmenen ryhmän lajia.



Eläimistö ja eläinlajisto



Liminganlahti on linnustoltaan tärkein lintuvesi Suomessa. Alueelta on tavattu 33 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lintulajia ja alueella pesii huomattava määrä Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja lintulajeja.



Pesimälajisto on erittäin monipuolinen sisältäen lähes kaikki Suomessa esiintyvät kosteikoille ominaiset lintulajit. Useiden lajien pesimäkannat ovat maamme korkeimpia. Pesimälinnuston lisäksi alue on vähintään yhtä merkittävä muuttolintujen kerääntymis- ja sulkasatoalue. Muutonaikaiset kerääntymät ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sillä useiden lajien kannoista jopa useita prosentteja levähtää säännöllisesti Liminganlahdella.



Maisema ja kulttuuri



Liminganlahden Natura-aluetta ympäröivät laajat peltoviljelyaukeat, jotka yhdessä muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan Limingan Lakeuden maisema-alueen Liminganlahden rannat ovat vuosisadan alkupuolella olleet laajasti käytössä: niiltä on korjattu rytiä ja muuta luonnonheinää talvirehuksi karjalle. Niittoperinteen katoaminen 1970-luvulle tultaessa on muuttanut Liminganlahden maisemaa; ennen avoimet niityt ovat ruovikoituneet ja pensoittuneet ja myös kasvi- ja eläinlajisto on muuttunut. Niitty- ja laidunkulttuurin luomia biotooppeja ennallistetaan ja hoidetaan aktiviivisesti.



Liminganlahden perinnemaisemat



Liminganlahden alueella on useita valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia. Alueen niityillä on suuri merkitys linnuston, varsinkin kahlaajien sekä merenrantaniittyjen kasvilajiston kannalta. Lahden itärannalla sijaitsevat Mäntyrannan, Sarkkirannan ja Nenännokan laitumet sekä Nenänniitty, joilla on merenrantaniittyjä ja hakamaita. Mäntyrannan ja Nenännokan laitumet ovat olleet lähes keskeytyksettä laidunkäytössä jo usean vuosikymmenen ajan. Alueiden kasvillisuus ja maisema ovat muovautuneet pitkään jatkuneen käyttöhistorian ansioista edustaviksi. Mäntyrannan laidun on tasainen ja kasvillisuudeltaan selvästi vyöhykkeinen: mereltä päin voidaan erottaa meriluikka-, luhtakastikka-tupassara- ja runsasruohoinen punanataniitty. Pensasvyöhykettä ei ole, vaan niitty vaihettuu suoraan kituliaaksi hakamaiseksi harmaalepikoksi. Myös luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia esiintyy niityn ja metsän vaihettumisvyöhykkeessä. Niityn lajisto on edustava. Nenännokan niityllä kasvillisuus vaihtelee vyöhykkeisyyden lisäksi maaston pinnanmuotojen mukaan mosaiikkimaisesti. Yläreunassa on punanataniittyä, valtaosa niitystä on luhtakastikkavaltaista ja pienialaisesti seassa on meriluikka- ja merisarakasvustoja sekä punanata-somersara-rantanätkelmälaikkuja. Pohjukassa on suolasaraniittyä. Pajukkovyöhyke puuttuu, niitty vaihettuu suoraan hakamaiseksi harmaalepikoksi. Pienialaisesti esiintyy rantavehnähietikkoa ja kärjessä on nummimaista variksenmarja-metsälauhakasvillisuutta. Niityn kasvilajisto on edustavaa. Nenännokan laiduntamalla hoidettu alue on laajentunut yli kaksinkertaiseksi 2000-luvulla.



Sarkkirannan laitumeen kuuluu mm. alavia vesisaravaltaisia rantaniittyjä, rantaluhtia ja koivikkohakaa. Niityllä on myös merisarayhdyskuntia ja kuivemmissa osissa luhtakastikan, rönsyröllin ja jokapaikansaran luonnehtimia niittyjä sekä suolamaalaikku. Sarkkirannassa laiduntamalla hoidettu alue on laajentunut merkittävästi 2000-luvulla. Nenänniitty Oulunsalossa on lähinnä suolavihvilä-luhtakastikkaniittyä.



Virkkulan Hyrynranta on merenrantaniitty Liminganlahden pohjukassa. Niittykasvillisuutta luonnehtii voimakas luhtaisuus. Alueella vallitsevat luhtaiset vesisaraniityt. Ylempänä on hiukan punanata- ja luhtakastikka-valtaisia, pensoittuneita niittyjä. Alueen kasviston erikoisuus on jokipaju ja linnuston erikoisuuksia ovat mustapyrstökuiri ja mahdollisesti hävinnyt kultasirkku. Virkkulan Hyrynrannan rantaniitty on ollut karjanlaitumena 1980-luvulle asti ja jälleen 1990-luvun lopulta lähtien. Laiduntamalla hoidettu alue on laajentunut moninkertaiseksi alkuperäisestä.



Pitkänokka on hyvin laaja ja tasainen niitty- ja ruovikkoalue Liminganlahden länsirannalla. Suurin osa alueesta on ollut ruovikkoa, mutta vuonna 1996 alkaneiden laajamittaisten hoito- ja kunnostustoimenpiteiden ansiosta alueen kasvillisuus on muuttumassa merenrantaniityille ominaiseksi. Alueen länsi- ja lounaisosissa on mm. rönsyröllin, luhtakastikan ja suolavihvilän luonnehtimia matalia niittyjä. Niityillä on myös suolamaata, jolla kasvaa luotosorsimoa. Suolamiden pinta-ala on kasvanut uudelleen alkaneen laidunnuksen myötä. Pitkällenokalle on perustettu viime vuosina yli 500 hehtaaria lähinnä lihakarjan laitumia. Lisäksi järviruokoa on niitetty karjanrehuksi. Pitkänokka on Suomen laajin hoidettu merenrantaniittykohde. Karvonlahden länsirannalla on Kauppilan rantalaidun, jonka merenpuoleisella osalla on rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyä. Merenrantaniityllä on myös mm. suola-, vihne- ja merisarayhdyskuntia. Vesirajan tuntumassa on sinikaisla- ja järviruokokasvustoja.



Uusia rantalaitumia on perustettu myös monille muille paikoille eri puolille lahtea. Laiduntamalla tai niittämällä hoidettujen alueiden yhteispinta-ala oli yli 1100 hehtaaria 2010-luvun alussa.

Alueen luonne ja merkitys

Liminganlahti on luontotyypeiltään ja lajistoltaan erittäin arvokas maankohoamisrannikon luontokohde sekä Suomen arvokkain ja myös kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Alueen linnustollinen merkitys perustuu poikkeuksellisen monimuotoiseen ja runsaaseen pesimälinnustoon sekä kansainvälisesti merkittäviin muutolla levähtäviin lintupopulaatioihin. Alue kuuluu Limingan lakeuden valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Liminganlahden kasvistoon kuuluu neljä luontodirektiivin liitteen II uhanalaista lajia: upossarpio, nelilehtivesikuusi, pohjansorsimo ja ruijanesikko. Rönsysorsimo ja lietetatar ovat esiintyneet alueella aiemmin. Alueen kasvistossa Suomen kansainvälisiä vastuulajeja edustavat upossarpio, sammakonleinikki ja perämerensilmäruoho. Valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja ovat paunikko, sammakonleinikki, somersara, vihnesara, perämerensilmäruoho, otalehtivita ja jokipaju. Alueellisesti uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai harvinaisia ovat käärmeenkieli, velholehti, merinätkelmä, otalehtivita ja lettotähtimö. Oman lisänsä kasvistoon tuovat kotoperäiset eli endeemit lajit, joita edustavat Perämeren kotoperäinen perämerensilmäruoho, Pohjanlahden kotoperäinen pohjanlahdenlauha ja Itämeren kotoperäinen laji upossarpio. Ruijanesikkoryhmään luettavia kasvilajeja ovat ruijanesikon, nelilehtivesikuusen, rönsy- ja pohjansorsimon lisäksi sammakonleinikki, jokipaju, tuppivita, suomenhierakka, merihanhikki, merisara, somersara, suolasara, vihnesara, merihanhikki ja suolasänkiö.



Kohdassa 3.3 perusteella D on esitetty joukko Liminganlahden alueellisesti uhanalaisia, ruijanesikkoryhmään kuuluvia tai muuten tyypillisiä tai harvinaisia lajeja.



Erityisen suuri merkitys Liminganlahdella on valtakunnallisestikin uhanalaiselle heinälajille, pohjansorsimolle, jonka merkittävin kasvupaikka Suomessa on Liminganlahden perukassa Liminganjoen ja Temmesjoen muodostamassa suistossa. Temmesjoen perkaus on muuttanut jokisuiston luontaisen dynamiikan, joka synnytti uusia kasvupaikkoja pohjansorsimolle. Tämän jälkeen tehdyt pienemmät ruoppaukset ovat ilmeisesti jopa säilyttäneet pohjansorsimoesiintymiä paljastamalla kasvitonta maata, jota laji vaatii kasvualustakseen. Myös toinen uhanalainen heinälaji, rönsysorsimo, on kasvanut Liminganlahdella, Lumijoen Karinpäässä, mutta esiintymä on todennäköisesti hävinnyt viime vuosien aikana kasvillisuuden muutoksista johtuen.



Oulunsalon Mäntyrannan ja Nenännokan laitumet on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnemaisemiksi. Alueiden edustava merenrantaniittykasvillisuus on muovautunut kymmenien vuosien lähes yhtäjaksoisen laidunnuksen tuloksena. Maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia edustavat Oulunsalon Sarkkirannan laitumet, Kempeleen Nenänniitty, Limingan Hyrynrannan laidun ja Lumijoen Pitkänokan laidun, joiden kasvillisuus on myös edustavaa. Pitkällänokalla Limingan lakeuden rantamaisema on avarimmillaan ja alueen arvo on noussut uudelleen aloitetun laidunnuksen ansiosta. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteita ovat Oulunsalon Purnunnokan merenrantaniitty ja metsälaidun sekä Lumijoen Kauppilan rantalaitumen merenrantaniityt. Lahden alueella sijaitsee edellä lueteltujen lisäksi useita muita pääosin laiduntamalla hoidettuja rantaniittyjä, joilla on huomattavia perinnemaisema- ja luonnon monimuotoisuusarvoja. Kaikki matalakasvuiset rantaniityt ovat sekä kasvillisuudeltaan että linnustoltaan erittäin arvokkaita.



Liminganlahden pesivä lintulajisto on erittäin edustava: siinä yhdistyvät levinneisyydeltään sekä pohjoiset, eteläiset että itäiset lajit. Pesivien lintulajien kokonaismäärä on erittäin korkea, monien lajien osalta parimäärät ovat maamme korkeimpia. Tärkeimpiä pesimälajeja ovat etelänsuosirri, mustapyrstökuiri, suokukko, punajalkaviklo, vesipääsky, harmaasorsa, jouhisorsa, ristisorsa, tukkasotka, pikkulokki, ruskosuohaukka ja kaulushaikara, joiden Suomessa pesivästä kannasta merkittävä osa pesii Liminganlahdella. Osalle näistä lajeista Liminganlahti on maamme tärkein pesimäalue. Siperialaiseen lajistoon kuuluva harvinainen ja Suomessa äärimmäisen uhanalainen kultasirkku on pesinyt aiemmin Liminganlahdella, mutta lajin laaja-alaisen kannanromahduksen seurauksena populaatio on todennäköisesti hävinnyt Liminganlahdelta ja mahdollisesti koko Suomesta. Lajille sopivaa elinympäristöä on alueella kuitenkin runsaasti.



Liminganlahti on monien lintulajien osalta maamme tärkein muutonaikainen levähdys- ja kerääntymisalue. Alueella levähtää säännöllisesti 10 000-20 000 vesilintua samanaikaisesti. Myös kahlaajia voi keväällä olla lahdella yli 10 000 yksilöä samanaikaisesti. Liminganlahti on keväisin Suomen tärkein metsähanhien levähdyspaikka; hanhia on laskettu yli 9 000 yksilöä samanaikaisesti. On arvioitu, että vähintään kolmasosa koko Fennoskandian metsähanhikannasta (15 000-20 000 yksilöä) levähtää alueella kevätmuutolla . Joutsenia levähtää keväisin ja syksyisin noin 1 500-2 500 yksilöä. Lisäksi Liminganlahti on yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä kiljuhanhen levähdysalueesta. Suomen ja joillakin lajeilla Euroopan mittakaavassakin tarkasteltuna hyvin merkittäviä kerääntymiä havaitaan myös jouhisorsalla, harmaasorsalla, tukkasotkalla, uivelolla, ruskosuohaukalla, kurjella, pikkulokilla, pikkutiiralla, jänkäsirriäisellä, mustapyrstökuirilla, suokukolla, mustaviklolla ja lirolla.



Myös sulkasadon aikaisena kerääntymisalueena Liminganlahti on merkittävä.



Liminganlahti on kalataloudellisesti merkittävä. Lahdella on suuri merkitys kalojen lisääntymisalueena ja poikasten kasvualueena.



Perinteinen niitto- ja laidunkäyttö päättyi 1970-luvun alussa ja sen seurauksena monille lintu- ja kasvilajeille tärkeät elinympäristöt vähenivät. 1990-luvulla alkanut rantalaidunnuksen uusi valtakausi on parantanut merkittävästi niittyjen ja niillä elävän eliölajiston tilaa. Suojelualueen ulkopuolella ja osin sisälläkin aiemmin tehdyt ojitukset ovat pirstoneet aluetta ja aiheuttaneet muutoksia luontotyypeissä ja elinympäristöissä. Jokien tuomat ravinteet heikentävät matalan lahden veden laatua ja aiheuttavat edelleen rehevöitymistä. Metsästys oli 1990-luvun loppuvuosiin asti metsästyslain puitteissa vapaata ja saalismäärät suhteessa alueen omaan sorsalintukantaan ja poikastuottoon ovat olleet suuret. Ensimmäiset laajat luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusalueet, joilla metsästys on kielletty, perustettiin Limingan Virkkulaan ja Rantakylään vuonna 1998. Tämän jälkeen metsästysrauhoitusalueita on perustettu lisää ja ne kattavat Liminganlahdesta lähes neljänneksen. Metsästyksen rajoittaminen on alueen huomattavan merkityksen takia tarpeen, sillä alueella levähtävien lajien erittäin merkittävien populaatioiden häiriötöntä oleskelua ei voida muuten turvata. Lisäksi vaikeasti tunnistettavat rauhoitetut vesilinnut ovat vaarassa joutua ammutuiksi.



Liminganlahti on yksi Oulun seudun merkittävimmistä luontoretkeily- ja -matkailukohteista. Lahden eteärannalla Virkkulassa sijaitsee Liminganlahden luontokeskus, jossa vierailee vuosittain yli 50 000 vierasta. Liminganlahti on myös merkittävä tutkimus- ja opetuskohde. Alueella jo vuosikymmeniä jatkunut monialainen luonnontieteellinen tutkimus ja seuranta muodostavat ainutlaatuisen perustan pitkäaikaismuutosten seurannalle.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Liminganlahti on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alue on Project Mar-ohjelman kohde. Se on myös pohjoismaisten lintuvesien luettelon kohde.



Liminganlahden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Valtaosa alueesta on suojeltu yksityismaiden luonnnsuojelualueina.



Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.