Kolin kansallispuisto

Alueen kuvaus

Geomorfologisesti erittäin vaihteleva kokonaisuus, joka sijaitsee kahden eri ikäisen kallioperäyksikön rajapinnan tuntumassa. Vaaramuodostumien itäpuolella on arkeeisella ajalla syntynyttä kallioperää, vaaramuodostumien lounaispuolella nuorempaa, proterotsooista kallioperää. Alueen kallioperä on karjalaista liuskevyöhykettä. Osa alueen kallioista on emäksisiä liuskekallioita.

Alueen luonne ja merkitys

Kolin kansallispuisto on keskeinen, laaja, Pielisen länsirannalla sijaitseva ydinalue, joka muodostaa suojelualueverkon ympärillä sijaitsevien pienempien Natura-alueiden ja luonnonsuojeluohjelmien alueiden kanssa. Tämän verkoston erityinen arvo on boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen, lettojen ja jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Alue on merkittävä myös lajistonsuojelullisesti, sillä alueella on useita metsien, lehtojen ja perinnebiotooppien vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Kansallispuiston ja sen lähialueiden hoito- ja käyttösuunnitelma päivitettiin vuonna 2013 ja se on ympäristöministeriössä hyväksyttävänä.



Boreaaliset lehdot ja luonnonmetsät ovat pinta-alaltaan Kolin kansallispuiston merkittävimmät Natura-luontotyypit. Vaarojen jyrkillä rinteillä on otolliset olosuhteet näille luontotyypeille. Kolin rinteitä on kaskettu taannoin runsaasti, mutta intensiivisen kaskeamisen aikakaudesta on kulunut aikaa ja luontotyypit ovat ehtineet kehittyä kohtalaisen edustaviksi. Kansallispuiston pohjoisosassa itään viettävässä rinteessä ovat alueen edustavimmat boreaaliset luonnonmetsät, joissa lahopuuta on erittäin runsaasti. Suuri osa kansallispuiston kivennäismaiden metsistä on ollut myös talouskäytössä eivätkä ne sen takia vielä täytä luontotyyppien kriteereitä. Alueen metsiä ennallistettiin Life to Koli –hankkeen yhteydessä 2003-2006, mutta ennallistamistarve on edelleenkin ilmeinen erityisesti kansallispuiston eteläosassa. Kolin alueen metsien ja soiden ennallistamissuunnitelmaa on tarpeen päivittää lähitulevaisuudessa.



Rinnettä alas virtaavien purojen varsilla on laajoja kosteita lehtoja, mm. myyränporraslehtoja ja niiden välisillä alueilla edustavia tuoreita lehtoja. Kuivia lehtoja Kolilla on vähän. Lehtojen lajisto on monipuolista ja vaateliastakin lajistoa lehdoissa kasvaa. Paimenenvaaralla on rehevän maaperän ansiosta laaja yhtenäinen lehtoalue. Myös alueen itärinteiden rehevissä notkelmissa on laajoja yhtenäisiä lehtoalueita, esimerkiksi Ruostevaara-Murhivaaran ja Ipatin rinteillä. Myös lehtoja hoidettiin Life to Koli –hankkeen yhteydessä ja hoitoa on jatkettu Luonnonhoito-Life –hankkeen yhteydessä 2012-2016. Lehtojen hoitoa on tarpeen jatkaa myös tämän hankkeen jälkeen.



Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta alueella. Mäkrän-, Purolan-, Ikolan- ja Havukanaho ovat valtakunnallisesti arvokkaaksi määritettyä perinnebiotooppeja, joiden putkilokasvilajisto on erittäin monipuolista ja se ylläpitää harvinaista hyönteislajistoa. Mustanaho on maakunnallisesti ja maisemallisesti arvokas niitty rantatien varressa. Näiden lisäksi kansallispuistossa hoidetaan useita niittyjä ja laitumia, yhteensä runsaalla 20 hehtaarilla, joista osa ei täytä minkään Natura-luontotyypin kriteereitä, mutta niiden maisemallinen merkitys on huomattava. Yksi Kolin erikoisuus on kaskimetsä-luontotyyppi (9070), jota pyritään lisäämään aktiivisesti kaskeamalla vuosittain pieni ala. Kaskisuunnitelma päivitetään. Jatkuva ja säännöllinen hoito takaa perinnebiotooppien arvon säilymisen, joten hoitoresurssien turvaamisella säilytetään myös perinnebiotooppien arvot.



Kansallispuiston edustalla sijaitsevassa harjusaarien ketjussa (mm. Hiekkasaaret, Korpit, Purjesaari, Laitosaari) metsien Natura-luontotyyppinä on harjumetsä. Saarien puustot ovat paikoin vanhoja, yli 120-vuotiaita, mutta metsät ovat tasarakenteisia ja niistä puuttuu lahopuu lähes kokonaan eivätkä ne siten täytä boreaalisen luonnonmetsän kriteeriä.



Suojelutavoitteen määrittely:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

• Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

• Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

• Luontotyyppien, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

• Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Natura-alue koostuu seuraavista:



Kansallispuisto/valtiolle kansallispuiston perustamista varten ostettu alue



Kansallispuiston tavoiterajaukseen kuuluvia yksityismaita





Alueen pääsääntöisenä toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Tavoiterajauksen toteuttamattomalla alueella huomioidaan myös eduskunnan ponsi kansallispuistoista vuodelta 1991.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.