Kitka

Alueen kuvaus

Kitkan suurjärvi koostuu kahdesta osasta, Yli- ja Ali-Kitkasta, Natura-alue on osa Yli-Kitkaa. Kitkajärvi on osa Koutajoen vesistöä, joka laskee vetensä itään. Järvi on säännöstelemätön ja luonnontilainen suurjärvi, jolle tyypillisiä ovat ulapat, matalikot ja syvänteet.



Supra-akvaattisella alueella sijaitseva Kitka on vähintään 9400-9500 vuotta vanha liuskainen järvi. Laajan järvialtaan muodostuminen johtuu suureksi osaksi muinaisten kallioperäliikuntojen luomista murroksista ja vajoamista. Suurimmat syvänteet ulottuvat 48 metriin.



Suurimmat selät Natura-alueella ovat Turjanselkä, Luonselkä, Vasikkaselkä ja Tolvanselkä.



Järvi on erittäin kirkasvetinen ja kohtalaisen luonnontilainen, erittäin edustava karu järvi, jota kutsutaan Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Kallioperältään järvi on vaihtelevaa liuskevyöhykettä, jossa esiintyy paikoin kvartsiitin ohella myös emäksisiä kivilajeja ja dolomiittia.



Järven yleisilme on karu, mutta ravinteisesta kallioperästä hyötyviä harvinaisia murtovesikasvilajeja kuten merivitaa, uposvesitähteä ja näkinpartaisista Chara asperaa esiintyy paikoin. Tyypillisimpiä alueen vesikasveja ovat pohjaruusukekasvit kuten nuottaruoho, lahnaruohot sekä harvinainen raani. Rannat ovat monimuotoisia; hiekka- ja pienikivisiä rantoja on runsaasti. Matalikoilla myös ajoittain paljastuvat kiviröykkiöt ja hiekkasärkät ovat tyypillisiä. Pikku luotoja sekä pieniä saaria on myös runsaasti.



Kitkan pesimälinnustoa luonnehtivat karuille järville ominaiset lajit, kuten kuikka, selkälokki sekä kala- ja lapintiira, jotka esiintyvät alueella runsaslukuisina.

Alueen luonne ja merkitys

Järven linnusto on monipuolinen ja sisältää monia harvinaisuuksia sekä uhanalaisia lajeja. Karuille järville ominaiset lajit, kuten selkälokki, kuikka, kala- ja lapintiira esiintyvät alueella runsaina. Pesimälajistossa on useita kannoiltaan vähentyneitä vesilintulajeja. Järven kalastoon kuuluvat alkuperäiset harjus-, taimen- ja siikakannat.



Järvi on arvokas tutkimus- ja opetuskohde. Se on valittu kansainväliseen Project Aqua-ohjelmaan. Se on kuulunut mm. Lauri Mariston tutkimiin kasvitieteellisen järvityyppiluokituksen avainkohteisiin. Lisäksi Kitka on Suomen ainoa suurjärvi, jonka vedenkorkeutta ei säännöstellä eikä muuteta. Järveä on laskettu vuonna 1871.



Asutuksen läheisyydessä olevissa lahdissa kasvilajistossa näkyy merkkejä rehevöitymisestä. Siitä huolimatta järven veden laatu on erinomainen. Mantereen ja suurimpien saarien metsiä on käsitelty.



Peruste D kohdassa 3.3: Muihin tärkeisiin lajeihin on sisällytetty alueellisesti uhanalainen mätäsrikko ja muita harvinaisempia lajeja.



Asutuksen ja lomamökkeilyn aiheuttama jätekuormitus muuttaa paikoitellen veden ravinnetasapainoa. Lintusaarilla pesimäaikainen liikkuminen häiritsee pesintää. Myös lisääntyvä lomarakentaminen uhkaa yhä enenevässä määrin alueen luonnontilan säilymistä.



Alueen suojelutavoitteet:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys ja alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on rantojensuojeluohjelmassa, jonka suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Kitka on koskiensuojelualilla suojeltu vesistö.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.