Kevo

Alueen kuvaus

Kevon luonnonpuisto sijaitsee havumetsävyöhykkeen pohjoispuolella Tunturi-Lapissa. Luonnonpuistosta suuri osa on tunturikankaita ja -koivikoita, joissa tunturimittari teki laajalti tuhojaan 1960-luvun alussa. Olosuhteiltaan suotuisammassa Kevojokilaaksossa on erillinen mäntymetsäalue. Tunturiylängön vallitsemassa luonnonpuistossa on vain muutama laajahko suoalue, Savzajavrin ja Vuogojavrin ympäristöissä.



Luonnonpuiston läpi virtaa Kevojoki, jonka rotkolaakso, Kevon kanjoni, on yksi maamme mahtavimmista geologisista muodostumista. Kanjonin seinämät ovat paikoin yli 100 metriä korkeat. Kevojoen sivujoissa on jylhiä putouksia niiden laskiessa Kevon kanjoniin. Kuuluisin näistä on Fiellun putous.



Luonnonpuisto sijaitsee poronhoitoalueella. Puiston läpi, Kevon kanjonissa ja sen varrella kulkee retkeilijöiden paljon käyttämä, 63 km pituinen Kevon reitti. Kevon luonnonpuisto on merkittävä alue tutkimukselle ja opetukselle. Puiston vierellä on Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevo, jolta käsin luonnonpuiston eläimistöä ja kasvillisuutta on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien.

Alueen luonne ja merkitys

- tärkeä tieteellisen tutkimuksen kohde

- uhanalaisia ja harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja

- harvinaisia luontotyyppejä



Kevon alueen luonne ja merkitys lintualueena:



Kevon luonnonpuiston tunturiylänköjen ja soiden linnusto muistuttaa paljolti Utsjoen muiden tunturiylänköjen(Paistunturit, Kaldoaivi) linnustoa. Luonteenomaista on pohjoisten lajien runsaus. Tällaisia lintuja ovat mm. lapinkirvinen, tunturikihu ja lapinsirkku.

Merkittävintä Kevon linnustossa on kuitenkin suuren rotkolaakson, Kevon kanjonin, tarjoamat lukuisat pesäpaikat pahdoilla pesiville lajeille esim. usealle petolinnulle. Näiden lajien tiheys onkin Kevon kanjonin alueella hyvänä ravintovuonna ympäröivään tunturiylänköön verrattuna selvästi suurempi. Koska kanjoni kokonaisuudessaan on nelisenkymmentä kilometriä, nousee pahdoilla pesivien petolintujen parimäärä useisiin kymmeniin pareihin.



Kevon alueen merkitys kasvistolle:



Kevon kanjoni on paitsi geologisesti myös kasvistollisesti ainutlaatuinen alue Suomessa. Pahtojen seinämillä ja kanjonin pohjan louhikoissa esiintyy mm. useita uhanalaisia saniaisia ja mykerökukkaisia kasveja. Kanjonin ja pahtojen ankarissa olosuhteissa esiintyy monia arktisia lajeja, mihin Norjan puolen tunturilajistolla on heijastumansa. Kanjonin läpi virtaavan Kevojoen ja siihen laskevien suurempien sivujokien suuosissa on pienialaisia lehtoja.



Tunturikoivikoihin (9040) on sisällytetty myös tunturimittarin tuhoamat tunturikoivikot ja niukkapuustoiset tunturikoivikot tunturikoivuvyöhykkeen ja tunturipaljakan rajalla. Alueella esiintyy myös lettoja (7230), joiden pinta-ala sisältyy aapa- ja palsasoiden pinta-alaan.

Maasto on erittäin herkkää kulutukselle ja vauriot palautuvat hitaasti.

Poronhoitoaluetta.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on perustettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi. Alueeseen kuuluu myös kuusi luonnonsuojelulain nojalla perustettua yksityistä suojelualuetta.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 5 uhanalaista lajia.