Joutensuon - Mustosensuon alue, Myllykoski ja Hiidenkirkko

Alueen kuvaus

Rajausalue koostuu Joutensuon - Mustosensuon soidensuojelualueesta, siihen liittyvistä seutukaavan suojeluvarauksesta ja vanhan metsän kohteesta sekä kahdesta erillisestä alueesta, Myllykoskesta ja Hiidenkirkosta.



Joutensuon - Mustosensuon soidensuojelualue käsittää harjuja ja niiden välisiä soita, jotka laajemmin kuuluvat Kainuun aapasoiden suoyhdistymätyyppivyöhykkeeseen. Seudun suurimmalla suolla, Joutensuolla, on vaihtelevia nevatyyppejä, mutta pääosin se on ruohoista rimpinevaa. Suota on aikoinaan niitetty, minkä voi päätellä vanhoista haasian pohjista. Laiteilla on ruohoisia nevakorpia ja paikoin myös kapeita rahkarämeosia. Palosuolla on ruohoisia rimpinevoja ja lyhytkortisia kalvakkanevoja, reunaosissa myös suursaranevoja. Mustosensuo on samoin ruohoista rimpi- ja suursaranevaa. Soiden väliin jäävä Mustosensärkkä on pitkä ja kapea harjumuodostelma. Alueen pohjoisosissa on pienempiä rimpinevoja, lyhytkortisia kalvakkanevoja, rahkanevoja sekä neva- ja rahkarämeitä, joilta voi saada runsaita hillasaaliita. Alueeseen kuuluu muutamia lampia, puroja ja osa Säynäänjoesta. Joen varrelta löytyy ruoho- ja heinäkorpia. Alueen länsiosan Kuikkalammet ovat kirkasvetisiä lampareita rahkarämeen keskellä.



Kivennäismaiden osuus alueen pinta-alasta on huomattava. Kankaat ovat pääosin laajoja, kuivahkoja kankaita ja metsiköt ovat kohtalaisen iäkkäitä. Suojelualueen itäpuoliset kankaat ovat mäntyvaltaisia, paikoin kuusivaltaisia ja koivua on noin viidesosa.



Joutensuon - Mustosensuon laajennusosan metsät on vaihtelevasti käyty läpi harsintahakkuin ja ne ovat nyt eriasteisesti kuusettuvia männiköitä. Kuvioiden reunoilla, soistumissa, korvissa ja paikoin kankailla näkyy kuitenkin luonnontilaisuutta ilmentäviä aihkeja, keloja ja maapuita. Lehtipuita on koko alueella vähän. Pohjoisosassa on mänty-koivusekametsää ja joitakin tuoreita uudistusaloja. Toisaalta siellä on lettosoita ja muutenkin monipuolista luontoa, vesistöjä rantoineen. Alueella sijaitseva Säynäjärvi on korteikkoa, saraa ja järviruokoa kasvava, osittain umpeenkasvava järvi.



Laajennusalueeseen kuuluva Pieni-Kössö liittyy välittömästi soidensuojelualueeseen sijaiten Mustosensuon eteläpuolella. Alueen metsät voidaan jakaa kahteen erilaiseen tyyppiin. Alueella on järeitä mäntymetsiä, joissa kuusi on vasta tulossa alta. Maapuuta on vähän. Soidensuojelualueesen puolestaan rajoittuu kuusivaltaisia rinnemetsiä, jotka ovat lehtipuisempia ja rehevämpiä. Haavat on kaulattu äskettäin. Maapuuta on runsaammin, lähinnä soidensuojelualuetta olevalla rinteellä. Alueella on runsaasti vanhoja palokantoja sekä palon jälkiä keloissa.



Kaihlanen-lammen etelä- ja itärannoilla on lyhytkorsinevaa ja isovarpurämettä. Rantasuot ovat ojittamattomat.



Kaihlasesta lähtevän ja Pieneen Hakojärveen laskevan Ala-Kaihlasjoen alajuoksulla on laaja myyränporraslehtokorpi.



Kaihlasen eteläpuolella sijaitsevan Pahasuon pohjoisosassa on mesotrofista ruopparimpinevaa. Suolla on myös pienellä alueella keskustavaikutteinen rimpilettoräme.



Hakojoessa sijaitsevan Myllykosken rannoilla sijaitsee rehevää suurruoho- ja suursaniaisvaltaista lehtoa, sekä koivuluhtaa. Jokea seuraa kapea lehto/suovyöhyke, minkä ulkopuolella on puolukka-mustikkatyypin metsää. Alue on luonnontilainen ja lajistossa tavataan myyränporrastaja lehtomataraa. Paikalla kasvaa myös uhanalaisia sammalia. Puusto on luonnontilaista ja sulkeutunutta. Alueella on lähde. Myllykoskessa on vanhan myllyn rauniot ja joen etelärannalla on merkkejä majava-asutuksesta.



Hiidenkirkko on noin kolmesataaa metriä pitkä, komea ja karu rotko. Ympärillä on variksenmarja-puolukkatyypin mäntymetsää, joka näyttää joskus käsitellyltä. Alueella on sammaloituneita maapuita sekä kelomaapuita. Lähistöllä olevat suot ovat ojittamattomia ja melko karuja isovarpu-, pallosara- ja tupasvillarämeitä. Tervalahden eteläpuolella olevalla suolla on pienellä alalla keskustavaikutteista lettorämettä. Hiidenkirkon pohjoispuolella on mesotrofinen lähde.



Alueen lajistosta mainittakoon vanhan metsän kääpälajit, lintudirektiivin liitteeseen I kuuluva uhanalainen laji sekä putkilokasvilajistosta mm. myyräporras, lehtomatara, karvakiviyrtti, kalkkimaariankämmekkä, suopunakämmekkä, pussikämmekkä.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Joutensuo - Mustosensuo on soidensuojeluohjelman alue, joka on toteutunut.

Alueeseen liittyy Joutensuon - Mustosensuon vanhojen metsien suojeluohjelman alue. Murtovaara - Kuohusuo kuuluu seutukaavan suojelualuevaraukseen (soidensuojelualue) Alueiden suojelu tapahtuu luonnonsuojelulain nojalla.



Ala-Kaihlasjoen alajuoksu ja Myllykoski eivät sisälly aiempiin suojeluohjelmiin. Alueiden suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain nojalla. Vesialueiden suojelussa sovelletaan vesilain säännöksiä. Hakokylän Hiidenkirkko on yksityismaan luonnonsuojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit