Isoraivio ja Pilleskytö

Alueen kuvaus

Pilleskytö ja Isoraivio sijaitsevat Perhon kunnassa noin 500 metrin etäisyydellä toisistaan.

Pilleskydön lettoräme kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja alueella on tiedetty kasvavan uhanalainen kasvilaji 1950-luvulla, mutta esiintymää ei oltu löydetty neljään vuosikymmeneen. Tämä uhanalaisen lajin esiintymän luultiin jo olleen hävinnyt, kunnes Natura 2000-maastotöiden yhteydessä 1996 alueelta löydettiin vanhan esiintymän lisäksi myös uusi esiintymä, josta ei ole julkaistua tietoa.

Alue on pienialainen ja ympäristöä on ojitettu, mikä on johtanut alueen kuivahtamiseen.

Pilleskydön alueella esiintyy myös muuta vaateliasta kasvillisuutta. Näitä ovat soikkokaksikko, keltasara, kaarlenvaltikka, mähkä ja pussikämmekkä.

Isoraivion lehtokorpi kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja siellä sijaitsee tiettävästi Suomen suurin tietyn uhanalaisen lajin esiintymä. Isoraivio on kasvistoltaan erittäin arvokas. Isoraivio on pääosiltaan lehtokorpea ja lettokorpea. Puusto on osin harvaa nuorta kuusta ja lehtipuuta sekä osin tiheähköä ja järeähköä kuusikkoa.

Isoraivion alueelta löytyy myös seuraavia lajeja: pussikämmekkä, näsiä, metsänemä, mähkä, mustaherukka, pitkäpääsara ja sormisara.

Alueen luonne ja merkitys

Alue on erittäin merkittävä uhanalaisen lajin esiintymänsä vuoksi, mutta myös muun vaateliaan kasvilajistonsa puolesta. Pilleskydön alueelta löydettiin 60 versoa ja Isoraivion alueelta löytyi 468 versoa uhanalaisesta lajista. Lisäksi alueen luontotyypit ovat edustavia. Ohjelmissa olevia rajauksia on tarkistettu maastotöiden yhteydessä ja rajauksia on laajennettu, jotta luonnontilan säilyminen voitaisiin turvata.



3.3. Muut tärkeät lajit: Metsänemä, soikkokaksikko, kaarlenvaltikka, mähkä, pussikämmekkä, lettovilla, pitkäpääsara, sormisara ja lettokilpisammal on mainittu Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnössä vuodelta 1991. Muut kasvit ovat muuten alueella harvinaisia tai tärkeitä kasvilajeja.

Pilleskydön alueen luonnonarvoja on vähentänyt 1960-luvulla tehty ojitus, sen aiheuttama kuivuminen ja kasvillisuuden muuttuminen. Myös metsänhoitotoimet ovat uhkana vaativille lajeille.



Isoraivion alueella metsänhoitotoimet voivat vaikuttaa haitallisesti luonnonarvoihin.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Isoraivion eteläosa kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja osa Pilleskydöstä valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Kohteen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.