Hukkasuo

Alueen kuvaus

Lapinlahden kunnan pohjoisosassa sijaitseva Hukkasuo reunametsineen on luonnontilaisten soiden ja muutamien arvokkaiden vanhojen metsien muodostama kokonaisuus. Alueen edustavuutta lisää se, että kankaiden ja soiden väliset reunavyöhykkeet ovat säilyneet valtaosin ojittamattomina. Kohten suojeluarvoa kohottavat edelleen rehevien soiden huomattava määrä sekä kahden valtakunnallisesti uhanalaisen eliölajin esiintyminen alueella.



Hukkasuo on pohjoissavolaisittain laajahko ja suotyyppivalikoimaltaan monipuolinen aapasuo, jota luonnehtivat puuttomat lyhytkorsi- ja suursaranevat sekä näitä reunustavat mäntyä kasvavat rämeet ja kivennäimaiden laiteille sijoittuvat kuusta ja koivua kasvavat korvet. Rämeistä tavataan ainakin lyhytkorsi-, tupasvilla-, sara-, isovarpu- ja korpirämeitä; korvista puolestaan puolukka-, muurain-, metsäkorte- ja ruohokangaskorpia. Vaikka pääosa alueen soista on suhteellisen niukkaravinteisia löytyy soilta runsaasti rehevämpiä osia, joista parhaimmat ovat ravinteisuudeltaan hyvää mesotrofiaa (keskiravinteisuutta) edustavia. Osalla soista on myös luhtaisuuteen viittaavia piirteitä.



Alueen soista suojelullisesti arvokkaimpiin kuuluvat Kivilammen ja ja Hukkasuon ympäristön mesotrofiset lyhytkorsi- ja sararämeet, joilla tavataan mm. uhanalaista punakämmekkää. Hukkasuon muita harvinaisia kasvilajeja ovat mähkä, rimpivihvilä, suovalkku, vaaleasara, velttosara, kultasirppisammal ja kuultorahkasammal.



Hukkasuon reunoilla on varttuneita metsiä, joilla on merkitystä boreaalisten luonnonmetsien suojelun kannalta. Parhaimmat ovat Aumakankaan kaakkoisrinteen metsä sekä Murto- ja Mustasaaren länsipuolella sijaitsevat suonreunusmetsät.



Aumakankaan metsä on pääosin 90-vuotiasta järeäpuustoista mustikkatyypin kuusikkoa, joka on osin soistunutta. Sekapuuna kasvaa jonkin verran koivuja, halkaisijaltaan 25-50 cm:n haapoja ja siellä täällä raitoja. Metsässä on runsas ja monipuolinen lahopuusto. Aumakankaalla ei ole tehty pitkään aikaan metsätaloustoimia, mutta vanhojen hakkuiden jäljiltä metsässä on melko runsaasti sammaloituneita ja pitkälle lahonneita kantoja.



Murto- ja Mustasaaren länsipuolella sijaitsevat metsät ovat osin soistuneita mustikkatyypin kuusikoita. Kuusten joukossa kasvaa melko runsaasti koivua, mäntyä, jossain määrin haapaa ja yksittäin raitoja. Lahopuuta metsässä on kohtalaisesti. Maapuu on lähinnä ohuehkoa kuusta, mutta paikoin on myös suuria kuusi- ja haapamaapuita. Puusto ei ole yhtä järeää eikä metsä muutoinkaan yhtä luonnontilaista kuin Aumakankaalla. Edustava puulajisuhde, lahopuusto ja useat vanhan metsän indikaattorikäävät tekevät metsästä kuitenkin suojelullisesti arvokkaan.



Laajennusalue täydentää merkittävästi Hukkasuon Natura-aluetta. Se on edustava boreaalinen luonnonmetsä. Lisäksi täydennysalueella on puustoisia soita, joilla on umpeutuvia ojituksia. Metsät ovat kuusivaltaista mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää, jossa on suhteellisen paljon mäntyä sekä koivuja, haapaa ja yksittäisiä vanhoja raitoja. Muutamat sammaloituneet ja lahonneet sahakannot ovat merkkinä kauan sitten tehdyistä harvennuksista. Elävän puuston koko vaihtelee huomattavasti, latvusto on kerroksellinen, puut ovat sijoittuneet satunnaisesti ja puusto on uudistunut luontaisesti aukoissa. Kuusten keskimääräinen ympärysmitta on 70-90 cm ja mäntyjen 100 cm. Metsän reunoilla lahopuuta on niukasti, mutta alueen keskelle mentäessä lahopuuston määrä lisääntyy. Pystylahot ovat kuusta, mäntyä ja raitaa, maapuusto koostuu erikokoisista kuusista. Eteläosassa on joitakin palokoropuita. Raidankeuhkojäkälää esiintyy luoteiskulmassa järeän pystyyn kuolleen haavan rungolla, pohjoisosassa kalliojyrkänteen reunan raidalla sekä eteläosan haapojen rungoilla. Lahopuun määrä metsässä lisääntyy huomattavasti lyhyen ajan kuluessa, joten metsä tulee edelleen nopeasti luonnontilaistumaan. Alueen suot ovat isovarpu- ja korpirämettä sekä metsäkorte-, mustikka- ja ruohokangaskorpea. Ojitusten vaikutus suotyyppeihin on ollut lievä.



Aluetta käytetään ajoittain puolustusvoimien toimintaan tai suojelualueen läheisyydessä tapahtuvan puolustusvoimien toiminnan vaikutukset voivat ulottua suojelualueelle.

Alueen luonne ja merkitys

Edustavia soita ja vanhaa metsää. Uhanalaisia lajeja.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

alueella vallitseva luontotyyppien tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

luontotyypin laatua parannetaan ennallistamistoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Toteutetaan perustamalla kokoa alueesta luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit