Hossa

Alueen kuvaus

Hossan Natura-alueen maapinta-alasta noin puolet on jääkauden loppuvaiheen sulamisvesitoiminnan synnyttämiä harjuja, sora- ja hiekkakenttiä ja suppamaastoa. Alueen keskiosan maisemaa luonnehtivat reunoiltaan jyrkästi kohoavat, teräväharjaiset, osin lampien ja järvien reunustamat tunneliharjut, esim. Huosiharju.



Hossan retkeilyalueen metsät koostuvat metsänrakenteeltaan ja käyttöhistorialtaan erityyppisistä osista.Kasvupaikkatyypitykseltään ne ovat valtaosin kuivahkoja, paikoin myös kuivia ja jopa jäkäläisiä mäntykankaita. Kuusikkoja on lähinnä vain moreenimailla. Kuusivaltaisia osia on paikoin vaarojen rinteillä ja myös lakialueillakin. Tuoreita kankaita on pienialaisesti, samoin lehtomaista kangasta purojen varsilla.



Lähinnä aikoinaan avohakattuja kankaita lukuun ottamatta metsät ovat erirakenteisia. Tuoreempia hakkuita (väljennyshakkuita) on tehty mm. Rytikankaan alueella. Vanhoja hakkuukantoja esiintyy näkyvästi koko alueella, osalla harjumetsistä kuitenkin vähemmän.



Aihkeja esiintyy harvakseltaan koko alueella. Kuivemmilla kankailla lehtipuustoa on vain paikoittain, tuoreilla kankailla kymmenisen prosenttia puustosta. Haapaa esiintyy paikoin runsaammin, raitaa kasvaa yksittäin lähinnä purojen varsilla ja soihin rajautuvilla metsänreunoilla.



Alueen metsissä on hyvä ja keskeytymätön mäntylahopuujatkumo, joka näkyy myös lahopuuhun sidonnaisessa lajistossa. Alueelta on löydetty mm. useita uhanalaisia kääväkäslajeja, joista useat ovat Suomessa uhanalaisia ja osa erittäin harvinaisia. Lahopuut painottuvat lahoasteiltaan vaihteleviin mäntykeloihin ja vanhojen hakkuiden yhteydessä maahan jätettyihin järeisiin mäntymaapuihin. Tuoreilla kankailla maapuu on männyn ja mäntykelon ohella koivua ja kuusta, paikoitellen myös haapaa. Metsien edustavuutta kuvastaa luonnonmetsien pinta-ala.



Hossan pinta-alasta runsaat 10 % on soita, enimmäkseen laajuudeltaan vaihtelevia, osin keskiravinteisia (mm. siniheinää), lyhytkortisia ja suursaraisia nevoja ja nevarämeitä (luontotyyppeinä: aapasuot, puustoiset suot). Rinnerämeitä esiintyy mm. Jatkonvaaran ja Honkavaaran ympäristössä. Alueella on myös pienialaisia lettoja. Alueen suot ovat edustavia ja hyvin luonnontilaisia.



Hossan laaja järvialue on edustavimpia yhtenäisiä pienvesialueitamme, joka sisältää erityyppisiä pienehköjä järviä Oulujoen vesistön koillisella vedenjakajaseudulla sekä monipuolisesti puro- ja jokireittejä. Alueen vedet ovat säilyneet luonnontilaisina. Yleensä järvet ovat lievästi humuspitoisia, mutta hyvin tummavetisiä suolampiakin esiintyy. Harjujaksoihin liittyvät järvet ovat usein erittäin kirkasvetisiä ja karuja (luontotyyppiä karut kirkasvetiset järvet).



Järvet ovat pääosin kortejärviä, mutta osa harjujärvistä kuuluu nuottaruohojärviin. Harjualueiden järvien kasvillisuus on erittäin niukkaa. Rantavyöhykkeet ovat kapeita ja kasvillisuus heikosti kehittynyttä, hiekka- ja sorarannat ovat tavallisia.



Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat myös lähteet ja lähdesuot, joita esiintyy erityisesti harjujen välittömässä läheisyydessä.

Alueen eläimistön arvokkain osa on kalasto, johon kuuluu luonnontilaisia taimen-, tammukka- ja harjuskantoja. Kirkkaissa ja luonnontilaisissa järvi- ja puroreiteissä on elinvoimainen saukkokanta.



Hossan erämaissa liikkuvat kaikki neljä suurpetoamme ja alue on monen lintudirektiivin liitteen I lajin elinaluetta.



Pääosa alueesta on Hossan valtion retkeilyaluetta. Pohjoisessa alueeseen kuuluu lisäksi Julman Ölkyn - Somerjärven rotkojärvialue. Alueen kallioperä on graniittigneissiä. Huomattavimmat muodostumat ovat Julman Ölkyn ja Somerjärven erittäin jylhät rotkolaaksot. Julman Ölkyn laaksoa hallitsevat paikoin viisikymmenmetriset jyrkänteet, jotka suistuvat järveen pystysuorina seininä. Järven pohjoisosan itärannalla on laaja holvimainen luolamuodostuma, Pirunkellari. Somerjärven rotkolaakso on muodoiltaan loivempi ja sen kautta kulkevan harjun vuoksi avoimet kalliorannat puuttuvat lähes täysin.



Porotalous on intensiivistä (poroaitoja, poroerotuspaikkoja yms.), minkä seurauksena kuivimpien kankaiden (esim. Variskangas) jäkäläpeite on varsin kulunut. Retkeilyreittejä ja -polkuja (merkittyjä yli 90 km), moottorikelkkareittejä ja huoltoteitä on jokseenkin tiheässä.



Keskeisimpiin uhkatekijöihin kuuluu virkistyskäyttö, jonka haittoina ovat maaston kuluminen ja roskaantuminen.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alueen suojelun toteuttamistavat ovat luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesilaki. Alueelle on valmisteilla kansallispuisto.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit