Hiidenportin alueet

Alueen kuvaus

Hiidenportin kansallispuisto siihen kiinteästi liittyvine vanhojen metsien alueineen kuuluu Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajaseudun jylhimpiin ja luonnontilaisimpiin erämaaseutuihin. Hiidenportin kansallispuiston keskeinen osa on jyrkkäreunainen rotkolaakso, joka jatkuu kapeana ja syvänä halki koko alueen. Vajoamassa on useita peräkkäisiä rotkojärviä ja lampia, kapea Porttijoki virtaa vajoaman pohjalla. Muu osa alueesta on topografialtaan matalahkoa vaaraseutua. Metsäiset vaarat vuorottelevat kapeiden painanteiden ja pienialaisten soiden kanssa. Alue soveltuu erikoisen hyvin retkeily- ja luontoharrastuskohteeksi.

Metsistä valtaosa on tuoreita kankaita. Mäkien ja vaarojen laet ovat yleensä variksenmarja-puolukkatyypin männiköitä, kun taas rinteillä ja alavimmilla paikoilla laaksojen laidoilla kasvaa usein kunttaisia puolukka-mustikkatyypin kuusikoita. Keski-ikäiset ja vanhat puustoikäluokat ovat hallitsevia. Puusto on keskimäärin 100 - 150 vuotiasta. Suuret yksittäiset kuuset ylittävät kuitenkin reippaasti 200 vuoden iän.

Vallitseva suoyhdistymätyyppi on ilmaston suuren humidisuuden ja runsaiden valumavesien luoma aapasuo. Suot kiemurtelevat notkoissa ja laaksoissa kapeina juotteina ja muodostavat kankaiden ja soiden pienipiirteisen sokkelon. Tyypillisimpiä soita ovat karut rämeet ja korvet, nevat ovat pienialaisia. Alueen luoteisosassa on lettoja. Sekä lähteet että tihkupinnat ovat Hiidenportissa varsin yleisiä.

Hiidenportin järvet ja lammet ovat pieniä ja karuja. Syrjä, Iso-Oravijärvi, Oravilampi, Porkkajärvi ja Porttijoen lammet ovat ruskeavetisiä ja karuja järvikortetyypin vesiä. Rannat ovat suota tai kangasta.

Kansallispuiston ulkopuolisia, mutta siihen kiinteästi liittyviä vanhojen metsien alueita ovat Lakilehto, Lapamäki ja Porkkasalo.

Lakilehto sijaitsee Hiidenportin kansallispuiston itä/koillispuolella. Vallitseva kasvillisuustyyppi on tuore kangas. Puusto on vanhaa, vähintään 150 v. ja kuusivaltaista, sekapuuna kasvaa mäntyä (paikoin myös aihkeja) ja koivua. Pienialaisesti lehtipuuston (koivu, haapa) osuus on jopa kolmannes puustosta.

Kolkonvaaran metsät ovat hyvin samantyyppisiä kuin Lakilehdossa. Koillisrinne on muuta aluetta rehevämpää. Puuston määrä, samoin kuin haapojen ja aihkien osuus on hieman suurempi kuin Lakilehdossa. Keskiosissa on selviä määrämittahakkuun kantoja (justeerikantoja).

Eri lahoamisasteiden kuollutta pysty- ja maapuuta on kaikkialla varsin runsaasti, eniten varjoisissa rinteissä. Lakilehdon kaakkoisosassa esiintyy raidankeuhkojäkälää. Haavat, jossain määrin myös aihkit keskittyvät rinteisiin.

Kolkonvaaran ja Lakilehdon välissä on rehevä neva/korpijuotti. Lakilehdon kaakkoiskulmalla kankaan ja suon reunamilla on lähde. Karhulampien seutu on maisemallisesti hyvin kaunista. Metsätaloustoiminnan jäljet alueella ovat yleisesti ottaen vähäisiä.

Lapamäen vanhojen metsien alue rajoittuu Hiidenportin kansallispuiston länsiosaan. Metsätyypiltään Lapamäki on rehevää puolukka-mustikkatyypin metsää. Metsät ovat luontaisesti syntyneet metsäpalon jälkeen. Alueella on tehty siemenpuuhakkuita Mustalampien pohjois- ja eteläpuolella ja aiemman puusukupolven puita on poistettu koko alueelta, joskin niitä on vielä kohtalaisesti. Muuten metsät ovat hoitamattomia. Osa alueista on enemmän aarniometsäisiä, maapuita on enemmän ja haavan osuus on suurempi.



Porkkasalo rajautuu länsipuoleltaan Hiidenportin kansallispuistoon ja itäpuolella Kuhmon kunnassa on lähellä Teerisuo - Lososuon soidensuojelualue.

Metsätyypit vaihtelevat variksenmarja-puolukkatyypistä puolukka-mustikkatyyppiin. Painopiste on tuoreemmilla kasvillisuustyypeillä. Metsärakenteeltaan alue jakautuu uudistusaloihin ja vanhoihin luonnonmetsiin. Valtapuuston muodostaa järeä vanha mänty, jonka alta on nousemassa eri-ikäistä kuusta. Tuoreemmilla paikoilla lehtipuiden, myös haavan osuus kasvaa. Joillakin alueilla haapa on jopa metsäkuvassa selvästi näkyvä. Haapaa on myös kaadettu riistan ravinnoksi ja taskutettu. Alueella on paljon sammaloituneita luontaisesti kaatuneita puita ja tuulenkaatoja. Palokoroja on nähtävissä.

Alueen kaakkoisreunalla sijaitseva Käärmesärkän osa-alue on monipuolinen metsä-, ja suoluonnon sekä pienvesien muodostama kokonaisuus.

Osa-alue käsittää Hiidenportin harjujaksoon kuuluva Käärmesärkän harjualueen Porttijoen varressa ja louhikkoisen vaaranrinteen joen vastakkaisella puolella. Osa-alueen koillisreunalla virtaa kirkasvetinen Porkkapuro. Osa-alueen metsät ovat luonnontilaisia. Valtapuuston ikä on 150 vuotta ja lahopuustoa on monipuolisesti ja kohtalaisen runsaasti. Porttijoen varressa ja vaaran rinteen painaumissa on reheviä luonnontilaisia korpia.

Alueen eläimistö käsittää tyypillistä Kainuun metsävaltaisten erämaaseutujen eläimistöä. Kaikki neljä uhanalaista suurpetoamme kuuluvat alueen lajistoon, samoin uhanalainen liito-orava. Myös seudun linnusto on monipuolinen, joukossa on useita lintudirektiivin liitteen I lajeja.

Alueen kääväkäslajisto on poikkeuksellisen rikas, lajistoon kuuluu lukuisia harvinaisia ja uhanalaisia kääpälajeja, kuten lohkokääpä, raidantuoksukääpä, sitruunakääpä ja harjasorakas.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.



Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Hiidenportti on kansallispuisto. Lakilehto, Lapamäki ja Porkkasalo ovat vanhojen metsien suojeluohjelman alueita, jotka on tarkoitus liittää kansallispuistoon.



Käärmesärkän harjujakso on osa valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohdetta, Hiidenportin harjua, joka sisältyy pääosin Hiidenportin kansallispuistoon.

Käärmesärkän alue sisältyy Peurajärven virkistysmetsään ja on tarkoitus liittää kansallispuistoon.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit