Haaviston alueet

Alueen kuvaus

Karkkilan itäosassa, Haaviston kylässä sijaitseva Natura-alue, joka koostuu seitsemästä erillisestä osasta. Haaviston seutu on kasvillisuudeltaan poikkeuksellisen rehevää, ja Natura-alueelle sijoittuvat Uudenmaan parhaimpiin kuuluvat lettosuot, lähteiköt ja vuorijalavalehto.



Pohjoisin osa-alue on Kivilammin lounaispuolisessa laaksossa sijaitseva kostea tervaleppäluhta. Luhta on luonnontilainen, ja puustossa esiintyy myös melko runsaasti saarnea.



Päällinen-lammen rantasuot muodostavat toisen osa-alueen. Suot ovat pääasiassa edustavaa lettonevaa sekä itäosaltaan myös lettorämettä. Lajistossa on uhanalaisia ja harvinaisia lettokasvilajeja.



Päälliseltä itään sijaitsee kolmas osa-alue, Iilammin suot. Alue ulottuu Iitalammin itäpäästä Kyröinsuon länsilaitaan. Alueella on luonnontilaisia, erittäin edustavia lettosoita, jotka edustavat useita eri lettotyyppejä. Kasvilajisto on Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueeseen kuuluu myös pieni korpisaareke sekä vanhan metsän saareke, jossa on edustavia kalkkilohkareita.



Iilammilta etelään, Karkkilan keskustaan johtavan tien eteläpuolella sijaitsee neljäs osa-alue, Kolkanhaavistonnummen lähteikkö. Runsasvetiset lähdepurot ja lähteiköt sijaitsevat etelään viettävässä harjunrinteessä. Alue ei ole täysin luonnontilainen, mutta osa lähteiköistä on säilynyt erittäin edustavina. Kasvilajistossa on uhanalaisia lajeja. Alueella on myös pieni lettosuo.



Viides osa-alue sijaitsee Haaviston kylätaajaman tuntumassa Parsilanjärven eteläpuolella. Parsilanjärvestä laskevan, vuolaasti virtaavan Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa vuorijalavalehtoa. Jalavat ovat vanhoja ja hyvin kookkaita, ja niiden rungoilla kasvaa uhanalaista epifyyttisammalta. Lehto on myös pohjakasvillisuudeltaan arvokas, ja arvoa lisää luonnontilaisessa uomassaan virtaava Sitinoja, jonka purokivillä kasvaa uhanalaista sammal- ja jäkälälajistoa.



Eteläisimpänä sijaitsevat kuudes ja seitsemäs osa-alue, Koirakallio ja Herneojankallio. Haaviston pyrokseenigneissialueella on useita arvokkaita kallioalueita, joista nämä ovat merkittävimpiä. Etenkin Koirakalliolla on erikoista, ravinteisuutta osoittavaa seinämäkasvillisuutta, jossa on uhanalaisia jäkälä- ja sammallajeja.



Haavistossa on ollut useita muitakin kasvillisuudeltaan hyvin arvokkaita suo- ym. Alueita, mutta suuri osa niistä on muuttunut ojitusten ja hakkuiden seurauksena.

Alueen luonne ja merkitys

Haaviston Natura-alue on luonnoltaan hyvin monipuolinen kokonaisuus ja tärkeimpiä uhanalaisten kasvilajien esiintymisen keskittymiä Uudellamaalla. Luontodirektiivin luontotyyppejä esiintyy alueella useita, ja ne ovat täällä hyvin edustavia. Myös luontodirektiivin kasvilajeja tavataan alueella.



Suot



Alueella ovat Uudenmaan edustavimmat lettosuot. Letot ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia suotyyppejä. Haavistolla esiintyy luonnontilaisina useita eri lettotyyppejä, joten kokonaisuus on erittäin arvokas.



Paras lettoalue on Iilammin suot. Iitalammin itäpäässä on järviruokovaltaista avolettoa, Iilammin ympärillä lettonevaa ja Vähäsuolla varsin laajalti lettorämettä ja lettokorpea. Alueelta on tavattu mm. luontodirektiivin liitteen laji, kiiltosirppisammal (Drepanocladus vernicosus)



Alueella esiintyviä muita uhanalaisia lajeja ovat lettotuhkelo, punakämmekkä, nuijasara, röyhysara, lettovilla ja sykeröpiippo. Muuta lettolajistoa edustavat mm. vilukko, soikkokaksikko, keltasara, hernesara sekä useat lettosammalet.



Myös kahdella muulla osa-alueella on lettoa. Päällinen-lampea ympäröi kauttaaltaan lettonevareunus, joka lammen itäpäässä vaihettuu lettorämeeksi. Alueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ovat nuijasara, punakämmekkä, lettovilla, röyhysara, sykeröpiippo, matosammal, pohjansirppisammal ja lettokilpisammal. Muuta lettolajistoa edustavat mm. äimäsara, keltasara ja hernesara.



Myös Kolkanhaavistonnummen lähteikköalueen lounaisosassa on pieni lettokorpi ja avoletto, jonka lajistoon kuluvat mm. lettovilla ja sykeröpiippo.



Kolkanhaavistonnummen osa-alueella esiintyy luontotyyppiä lähteet ja lähdesuot erittäin edustavana. Alueella on useita lähdepuroja, joista tosin kaikki eivät ole enää luonnontilaisia. Myös hakkuut ovat muuttaneet luonnontilaa, mutta jäljellä on vielä hyvin arvokkaita osia.



Uhanalaista lajistoa edustavat punalatva (ainoa lähteikköesiintymä Suomessa), tuoksumatara, harsosammal ja lehtohavusammal . Alueella esiintyy runsaasti vaateliasta lehto-, lähteikkö- ja lettolajistoa. Alueelle tulisi laatia ennallistamissuunitelma.



Metsät



Parsilanjärven eteläpuolella Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa raviini- ja rinnelehtoa. Tämä lehtotyyppi on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla ja siten hyvin harvinainen.



Lehdon pohjoisosassa vuorijalava on pääpuulajina. Suurten jalavien rungoilla kasvaa haapariippusammalta.



Lehto on pohjoisosiltaan hyvin jyrkkärinteinen ja luonnontilainen. Vaateliasta lehtolajistoa edustavat mm. korpinurmikka, lähde- ja lehtotähtimö, imikkä, humala, pähkinäpensas, lehmus ja vaahtera. Kotkansiipi on hyvin runsas Sitinojan rannoilla. Lehto rajautuu etelässä voimakkaasti harvennettuun hybridihaavikkoon, joka on rajattu pois Natura-alueesta, vaikka se kuuluukin valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.



Myös Kivilammen lounaispuolinen metsäluhta edustaa harvinaista luontotyyppiä ja on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena. Pääpuulajina on tervaleppä, ja sekapuuna esiintyy saarnea (n. 20-30 puumaista yksilöä). Osa tervalepistä on hyvin vanhoja ja kookkaita. Luhta on hyvin märkä: suurin osa on rimpi- ja välipintaa. Alueella kasvaa harvinaisehkoa nevaimarretta. Kenttäkerroksen valtalajit ovat mesiangervo, hiirenporras, kurjenjalka ja rentukka.



Iilammin soiden osa-alueella esiintyy pienialaisena myös boreaalista luonnonmetsää sekä edustavaa kuusivaltaista puustoista suota.

Vanhaa luonnonmetsää on Iilammin ja Kyröinsuon välisessä metsäsaarekkeessa, jossa on myös kasvilajistoltaan edustava kalkkilohkare. Lohkareella kasvaa vaateliaita sammal- ja putkilokasvilajeja. Edustavaa, luonnontilaista korpea puolestaan on Iitalammin ja Iilammin välissä.



Kalliot



Koirakallio ja sen pohjoispuolinen Herneojankallio muodostuvat luode-kaakkosuuntaisista pienehköistä kallioselänteistä, joiden reunoilla on jyrkänteitä. Koirakallion eteläosa on kallioista korkein: sen korkeus merenpinnasta on 100 metriä ja läheiseen peltoon verrattuna 40 metriä. Kallion länsi- ja eteläreuna ovat jyrkänteiset. Kivilajina on pyrokseenigneissi.



Koirakalliolla on erikoislaatuista meso-eutrofista seinämäkasvillisuutta, joka erityisesti jäkälälajistoltaan on hyvin erikoinen. Kalliokasvillisuus on hyvin luonnontilaista. Lajistossa on runsaasti kalkinsuosijoita sekä sellaisia lajeja, jotka yleensä esiintyvät ainoastaan kalkkikallioilla.



Koirakallion itiökasvilajistoon kuuluvat suomupullokas, kalliokeuhkojäkälä, haprakarvesammal, isokarvesammal ja varjokultajäkälä.



Muuta vaateliasta kasvilajistoa Koirakalliolla edustavat mm. kangasajuruoho, hietaorvokki, ukontulikukka, haisukurjenpolvi, tummaraunioinen sekä hyvin monilajinen sammal- ja jäkälälajisto. Kallion juurella on rehevää lehtoa.



Myös Herneojankallion lounaisseinämällä esiintyy meso-eutrofista kasvillisuutta ja useita vaateliaita kasvilajeja mm. ruutusammal, hietaorvokki, ukotulikukka, tummaraunioinen, haisukurjenpolvi, limisiimasammal, kalkkikarvasammal, kalkkikahtaissammal, pallosammal, oravisammal, kielikellosammal, kalkkikiertosammal, kivikutrisammal ja siloriippusammal. Kallioseinämällä olevalla raidalla kasvaa raidankeuhkojäkälää.



Vesistöt



Parsilanjärven eteläpuolisen vuorijalavalehdon alueella on myös edustava pienvesi, Sitinoja. Puron uoma on tällä kohdin luonnontilainen, kivinen, ja alueella on pieniä putouksia. Puro voidaan luokitella luontotyyppiin pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus, joka on luonnontilaisena hyvin harvinainen Uudellamaalla. Purokivillä kasvaa harvinaisia itiökasvilajeja kuten kalliopunossammal, koskisiipisammal ja sinikesijäkälä.



Alueella olevat pienet lammet Iilammi ja Päällinen on luokiteltu luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja järvet. Ne ovat arvokkaita osana ekologista kokonaisuutta, joka syntyy yhdessä rantalettojen kanssa.

Kolkanhaavistonnummen osa-alueella hakkuut ovat muuttaneet alueen luonnontilaa. Eräät lähdepurot eivät enää ole luonnontilaisia. Näistä huolimatta luontotyyppi lähteet ja lähdesuot esiintyy alueella erittäin edustavana.



Eri lettotyyppien suojelun kannalta alue on Uudellamaalla keskeisen tärkeä.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1. ja 3.2. mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

-alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Kivilammin lounaispuolinen metsäluhta



Alue ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin, tosin sitä on ehdotettu soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995).

Alueen luonnonarvot turvataan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Päällinen



Myös Päällisen rantasoita on esitetty soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995). Valtaosa alueesta on vahvistetun seutukaavan suojelukohdetta.

Alueen luonnonarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Iitalammin suot



Suurin osa alueesta kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Rajaus on paikoin laajempi ja paikoin suppeampi kuin soidensuojeluohjelmassa.

Rajausta on supistettu itäosastaan Kyröinsuon osalta, koska Kyröinsuo on ojitettu ja melko pahoin kuivunut. Suon palauttaminen luonnontilaan vaatisi voimakkaita toimia, joiden vaikutusta ei voida rajata vain suojeluohjelman alueelle. Tämän vuoksi Kyröinsuo on jätetty Natura-rajauksen ulkopuolelle.

Rajausta on laajennettu lounais-ja koillisosistaan siten, että arvokas korpi ja vanhan metsän saareke on otettu mukaan.

Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Kolkanhaavistonnummen lähteikkö



Suurin osa alueesta on vahvistetun seutukaavan suojelualuetta. Rajausta on laajennettu itäosastaan jonkin verran noudattamaan luonnollisia maaston muotoja. Aluetta on esitetty soidensuojeluohjelman täydennyskohteeksi (Heikkilä 1995).

Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Haaviston vuorijalavalehto



Koko alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehtojensuojeluohjelman rajausta on pienennetty eteläpäästään siten, että hakattu hybridihaavikko on jätetty Natura-alueen ulkopuolelle.

Suojeluarvot turvataan perustamalla alueelle luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Koirakallio ja Herneojankallio



Näiden alueiden suojeluarvot turvataan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen suojelualue.



Natura-alueeseen sisältyy yhteensä 56 ha maa-alueita ja 3 ha vesialuetta.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 1 uhanalainen laji.