Akionlahti

Alueen kuvaus

Akionlahti on Oulunsalon niemen kärjessä sijaitseva merestä lähes irti kuroutunut kluuvijärvi. Se on syntynyt noin 400 vuotta sitten ja on nykyään yhteydessä mereen Nupanväylän ja Akionväylän kautta. Akion ja Nupan saaret ovat pitkänomaisia moreeniselänteitä eli drumliineja. Akionlahden pohjoisrannalla on laaja Välitörmän niitty, jonka hoito laiduntamalla alkoi uudelleen 2010-luvulla. 1900-luvulla Akionlahden vesipinta-ala on voimakkaasti supistunut. Sanskerinlahti ja Kotkamonperukanlampi ovat kuroutuneet erilleen varsinaisesta Akionlahdesta. Akionlahden suurin syvyys on vain 130 cm. 70 % lahdesta on alle metrin syvyistä. Alueen maaperä on pääasiassa hietaa. Kivennäismaa on lahdessa matalia rantavesiä lukuun ottamatta liejukerroksen peittämä. Sanskerinlahti jäätyy talvella pohjaa myöten. Maatuminen muuttaa Akionlahden ranta-alueita voimakkaasti. Sekä meri että ojat tuovat lahdelle jatkuvasti kiintoainesta. Akionlahden valuma-alueesta on 1/3 peltoa. Valuma-alue on tehokkaasti ojitettu. Kapeiden väylien, niihin muodostuneiden kynnysten ja lahden kunnostushankkeen yhteydessä rakennettujen pohjakynnysten ansiosta vedenkorkeuden vaihtelu on pienempää kuin Perämeressä. Akionlahden lounaisrannalla on matalia jäiden työntämiä valleja muistona mereisten voimien vaikutuksesta. Lahden lounaisrannalla kasvillisuus on halofiilisinta. Suolakkokasvien, kuten suolavihvilän, merisaran, suolasaran ja merirannikin, osuus on siellä kuitenkin vähenemässä laiduntamisen ja niiton vähennyttyä. Ranta-alue Leväyskarista Hylkykariin on runsassuolaista. Tällä alueella on aiemmin esiintynyt suolayrttiä ja rönsysorsimoa. Nykyisin alueella esiintyy mm. ruijanesikkoa.



Akionlahden vesirannan kasvillisuusvyöhykkeistä uloimpana ovat lahden keskiosan ahvenvita-ristilimaskavyöhyke ja siitä rantaan päin hapsiluikkavyöhyke, joka paikoin puuttuu. Etelärannalta löytyy myös näkinpartaislevää. Rantaviivan tienoilla on rantaluikka-sinikaislavyöhyke ja siitä rantaan päin vesisara-suolasaravyöhyke, luhtakastikka-suolavihvilävyöhyke ja jokapaikansarakasvustoja. Ennen pensaikkoja on tupassaraniittyjä ja punanataniittyjä. Järviruokokasvustoja on Akionväylän liepeillä, Akionsaaren rannoilla ja Akionlahden koillis- sekä itäosassa.



Akionlahden pesimälinnusto on sekä lajistollisesti että määrällisesti runsas. Alueella pesii hyvin edustava kosteikkolintulajisto, jossa on edustettuna useita vaateliaita lajeja. Lahti on myös tärkeä muuttoaikainen levähdysalue vesilinnuille ja kahlaajille. Kevätmuutolla lahden rantalietteillä voi tavata yli 2000 kahlaajaa, joista runsaimpia ovat suokukkoa, liro ja mustaviklo. Syysmuuttoaikana levähtäviä vesilintuja voi lahdella olla yli 2000 yksilöä samanaikaisesti. Myös joutsenia ja hanhia voi toisinaan levähtää lahdella merkittäviä määriä.



Välitörmä



Akionlahden pohjoispuolella on matalien lahtien välinen niittykannas, jolla on nähtävissä niittykasvillisuusvyöhykkeet matalan veden rantaluikkakasvustoista laajoihin rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyihin. Arvokkaaksi perinnemaisemakohteeksi luokitellun Välitörmän niityn laidunnus alkoi uudelleen 2010-luvulla. Sitä ennen aluetta on hoidettu niittämällä ja raivaamalla pensaikkoja vuodesta 2002 lähtien. Välitörmä on alueen tärkeimpiä lintujen pesimäpaikkoja. Niityllä on myös ruijanesikkokasvustoja.

Alueen luonne ja merkitys

Akionlahti on luontotyypeiltään ja lajistoltaan arvokas maankohoamisrannikon kokonaisuus.



Akionlahti on tärkeä linnustolle sekä pesimisalueena että muutonaikaisena levähdysalueena. Enimmillään kevät- ja syyskaudella lepäileviä vesilintuja on havaittu yli 2000 yksilöä ja kahlaajia lähes 4000 yksilöä. Lahdella pesii noin 50 lintuvesille ominaista lajia. Akionlahden linnustossa on eteläisiä ja pohjoisia lajeja, harvinaisuuksia ja suuri joukko levinneisyydeltään laaja-alaisia lajeja. Akionlahti on yksi Pohjois-Pohjanmaan arvokkaimmista lintuvesistä ja yltää kansainväliseen arvoluokkaan. Suojelun kannalta tärkeimpiä pesimälajeja ovat jouhi-, lapa- ja harmaasorsa, heinätavi, tukkasotka, ristisorsa, kaulushaikara, ruskosuohaukka, suokukko, liro ja punajalkaviklo. Muutolla levähtävistä lajeista merkittävimpiä ovat jouhi-, lapa- ja harmaasorsa, tukkasotka, pikkulokki, uivelo, suokukko, mustaviklo ja liro.



Akionlahden vesi- ja niittykasvillisuus on edustavaa. Alueella ovat Oulun seudun nykyiset laajimmat suolavihviläniityt. Vaarantunut upossarpio edustaa Itämeren endemiittejä. Ruijanesikko-ryhmän lajeista Akionlahdella esiintyvät valtakunnallisesti vaarantunut nimilaji ruijanesikko ja sen lisäksi luotosorsimo, somersara, merisara, vihnesara, suolasara, merihanhikki ja suolasänkiö. Lettotähtimö on harvinaisehko rehevien kosteiden paikkojen laji (peruste D kohdassa 3.3). Arvokasta vesikasvillisuutta edustavat silmälläpidettävä otalehtivita ja vaarantunut paunikko.

Akionlahden Välitörmä edustaa perinnemaisemana maakunnallista tasoa.



Ihmistoiminta on aiheuttanut osassa aluetta eriasteisia muutoksia luontotyypeissä. Alueen suojelun myötä tilanne on vakiintumassa ja luontaista ennallistumista tapahtuu.



Maan kohotessa tulevaisuudessa Akionlahden yhteys mereen katkeaa täysin ja veden suolapitoisuus vähenee. Vesialue supistuu ja kasvillisuus rannoilla muuttuu. Akionlahdesta tulee makeavetinen järvi. Maalta tulevasta kuormituksesta riippuu, muuttuuko järvi karuksi. Maankohoamisen jatkuessa normaalisti Akionlahti tulee häviämään noin 100 vuoden päästä.



Sekä Nupan- että Akionväylää on ruopattu historian aikana. Väylien ruoppaus heikensi alueen vesitaloutta aiheuttaen lahden kuivumista. Erillisen kunnostushankkeen yhteydessä väyliin rakennettiin pohjapadot, joiden vaiktuksesta Akionlahden hydrologia palautui lähemmäksi luontaista.



Monipuolisen ja runsaana esiintyvän linnuston ja helpon saavutettavuutensa ansiosta Akionlahti on suosittu lähivirkistys- ja retkeilyalue. Akionsaaressa on lintutorni, joka on suosittu linturetkikohde.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

• luontotyypin, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein,

• luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Akionlahti sisältyy Liminganlahden ohella valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Se on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi.



Akionlahden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit