Suurisuo

Alueen kuvaus

Suurisuo on suurelta osin luonnontilaisena säilynyt keidassuo. Rämealueen tyypillisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja isovarpuräme. Neva on valtaosin lyhytkorsinevaa. Suon laitaosissa on korpea ja saranevakorpea. Suolla olevat kovanmaan saarekkeet ovat säilyneet koskemattomina noin 50 vuotta. Niillä on valtosin tiheää kuusikkoa. Iäkäitä lehtipuita ja mäntyjä on kuusten joukossa siellä täällä. Suon länsiosassa puuston kasvu on parantunut selvästi ojituksen myötä. Lisäksi ojitus on kuivattanut suota 50-100 metrin säteellä ojista. Suurisuon valtalajeja ovat tupasvilla (Eriophorum vaginatum), juolukka (Vaccinium uliginosum) ja suopursu (Ledum palustre).

Alueen luonne ja merkitys

Suurisuo on laaja-alainen luonnontilainen keidassuo. Sen linnustossa on tärkeitä lajeja.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta: alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Alue on valtion omistuksessa ja kolmannes siitä on metsähallituksen aarnialueena.



Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain keinoin perustamalla luonnonsuojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit