Siiponjoki

Alueen kuvaus

Siiponjoki sijoittuu Kalajoen lounaispuolella Tahkorvannokalta Kourinkankaan kautta jatkuvalle harjujaksolle. Alue käsittää laajan dyyni-harjualueen, sekä Siiponjoen varren Törmälään saakka. Dyyni-harjualue on karua ECT-CIT kangasta, jolla vallitsee harvahko männikkö. Lisäksi alueen halkaisee Siiponjoki, joka tuo alueeseen runsaasti maisemallista arvoa jyrkkine rantatörmineen ja meandereineen. Siiponjoen uoma siirtyy helposti kuluvalla alustalla. Osa meandereista on kuroutunut irti juoluoiksi, joita joessa on ainakin kuusi suurempaa. Juoluoiden, suvantopaikkojen ja joen laajentumien ympärille on muodostunut reheviä rantalehtoja. Lehdot ovat tyypiltään OMaT ja ST-lehtoja. Lisäksi kohteella esiintyviä luontotyyppejä ovat boreaalinen metsäluhta ja tulvametsä.

Tyyppikasveja alueella ovat dyyni-harjuosalla poronjäkälät, lehdoissa imarteet (metsä- ja korpi-imarre), oravanmarja sekä käenkaali ja jokirannoilla, sen tulvivilla osilla, lepät ja pajut.



Alueella purkautuvat pohjavedet parantavat Siiponjoen vedenlaatua ja lisäävät luontotyyppien monimuotoisuutta. Siiponjoella on merkitystä myös nahkiaisen lisääntymisalueena. Joki on lisäksi useiden koskelo- ja rantasipipariskuntien asuinympäristöä.



Yhdessä Rahjan saariston kanssa Siiponjoki muodostaa mielenkiintoisen ja arvokkaan kokonaisuuden.

Alueen luonne ja merkitys

Siiponjoen alue on osa laajaa harjumuodostumaa ja alueen etelä- ja pohjoisosat ovat geologisesti erityisen arvokkaita: alueen eteläosa sijoittuu Hietakaartojen ja pohjoisosa Kirkkomaanmetsän valtakunnallisesti arvokkaalle tuuli- ja rantakerrostuma-alueelle. Alue on muodostunut vedenalaisen harjun noustua merestä n. 2000-3800 vuotta sitten, minkä jälkeen ranta- ja tuulivoimat ovat muovanneet aluetta voimakkaasti. Alueella esiintyy eteläosissa allekkaisia rantavalleja ja keski- ja pohjoisosassa on laaja dyynimuodostuma. Alueen geodiversiteetti on luonut olosuhteet monimuotoiselle kasvillisuudelle alueen karuista kangasmetsistä reheviin lehtoihin ja tulvametsiin. Siiponjoen varret ovat merkittävä liito-oravan elinympäristö.



Peruste D kohdan 3.3. kasvilajeille: kotkansiipi ja taikinanmarja ovat rehevien lehtojen lajeja.



Alueen suojelun tavoitetila:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Koko Siiponjoen dyynialue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Siiponjoen varrella, HSO-alueella, on kaksi erillistä pientä lehtoaluetta, jotka kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Siiponjoki on koskiensuojelulain nojalla suojeltu vesistö ja kuuluu lisäksi erityissuojelua vaativiin vesistöhin. Siiponjoen lehtojen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla ja dyynialueen suojelu toteutetaan maa-aineslain nojalla. Siiponjoen vesialueen suojelu toteutetaan koskiensuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit