Saarilampi

Alueen kuvaus

Saarilammen alue on pääosin kosteapohjaista vanhaa kuusimetsää. Pienialaisuudestaan huolimatta kohde on edustava jäänne vanhasta luonnonmetsästä. Alueella esiintyy eri lahoamisvaiheessa olevaa kuusimaapuuta keskimäärin n. 50 runkoa/hehtaari; pistemäisesti esiintyy jopa 200 runkoa/ha. Lahopuusto on rinnankorkeusläpimitaltaan pääosin n. 20 senttimetrin paksuista. Järeää (rinnankorkeusläpimitta > 30 cm) esiintyy alle 10 runkoa/hehtaari. Lahopuustoiset osat ovat tuoreita kankaita ja osaksi myös korpisoita. Merkkinä aiemmin tehdyistä hakkuista ovat vanhat lahonneet kannot.



Kohteen monipuolisuutta lisäävät luonnontilaiset korpi-, räme- ja nevasuot sekä aluetta halkova Riihioja.

Alueen luonne ja merkitys

Saarilammen alue edustaa monimuotoista boreaalisen luonnonmetsän kokonaisuutta soineen ja pienvesineen. Alueelta on löydetty 7 vanhan metsän indikaattorikääväkästä. Lisäksi alueelta on löydetty uhanalaisiin sieniin lukeutuvaa karvasahahelttaa.



Alue on Pohjanmaan Luonnonvarasuunnitelman laadinnan yhteydessä Metsähallituksen päätöksellä v. 1999 perustettu suojelumetsä.



Alueella ei ole välittömiä uhkatekijöitä, joskin Natura-aluetta ympäröivien metsien hakkuut vaikuttavat pienialaisesti alueen metsien pienilmastoon.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Metsähallituksen päätöksellä 1999 perustettu suojelumetsä. Toteutuskeinona luonnonsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit