Pitkämönluoma

Alueen kuvaus

Alue koostuu Jalasjoen ja Kyrönjoen varrella sijaitsevista jyrkkärinteisistä Pitkämönluoman ja Jyllinkosken lehdoista.



Pitkämönluoman alueella on tuoretta ja kosteaa rinnelehtoa Pitkämön tekoaltaalta Jalasjokeen laskevan purokanjonin rinteillä. Maa on savipitoista. Paikoin rinne laskeutuu erittäin jyrkästi ja rinteet ovat hyvin rehevän, edustavan lehtokasvillisuuden peitossa. Rauduskoivu on lehtipuuvaltaisen puuston yleisin puulaji, seassa on myös haapaa, harmaaleppää, raitaa ja tuomea. Länsirinteeltä löytyy pari laajaa haavikkoa. Sekapuina alueella kasvaa myös kuusia ja muutamia yksittäisiä mäntyjä. Lahopuita on kohtalaisesti ja lisäksi puroon ja sen yli on kaatunut useita puita. Rannan tuntumassa kasvaa mm. korpikaislaa. Pensaskerros on paikoin läpitunkemattoman tiheää lehtokuusama-, tuomi- sekä herukkapensaikkoa. Etelärinteen pensaskerroksessa puolestaan on runsaasti suurruohoja. Molempien rinteiden keski- ja yläosissa esiintyy vedentihkumapaikkoja, joissa kasvaa mm. alueellisesti uhanalaista kevätlinnunsilmää.



Jyllinkosken metsät ovat padotun ja lähes kuivuneen kosken kahta puolta sijaitsevia rinnelehtoja. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee hyvin loivasta lähes pystysuoraan. Puustokerrosta vallitsee harmaaleppä; lisäksi lehdossa kasvaa suuria raitoja ja tuomia sekä kuusia ja mäntyjä. Yksittäisten järeiden haapojen lisäksi alueella on pari nuorehkoa haaparyhmää. Tiheässä pensaskerroksessa kasvaa lähinnä tuomea ja lehtokuusamaa sekä taikinamarjaa ja punaherukkaa. Kenttäkerroksen lajisto on monipuolinen ja valtalajina kasvavan mesiangervon lisäksi lehdon rinteillä kasvavat lehtovirmajuuri, mustakonnanmarja, kurjenkello, lehtopalsami ja kevätlinnunsilmä. Alueen jyrkkärinteisimmät osat ovat kuivempia ja siksi harvemman kasvillisuuden peitossa. Länsirinteellä on kaadettu muutamia kuusia, mutta osa on jätetty haapojen, rauduskoivujen, vanhojen raitojen, tuomien ja pihlajien lisäksi.

Alueen luonne ja merkitys

Pitkämönluoman ja Jyllinkosken alueet edustavat eteläpohjalaisittain erikoisia, jyrkkärinteisiä uomalehtoja, joiden kasvillisuus on harvinaista ja edustavaa tuoretta puronvarsilehtoa. Kanjoninrinteiden vedentihkumapaikoissa kasvaa alueellisesti vaarantunutta kevätlinnunsilmää.

Pitkämön lehdon eteläpuolella sijaitsee leirintäalue, jonka vieraat liikkuvat alueella. Sekä Pikämön että Jyllinkosken osa-alueille on EU-rahoitteisessa hankkeessa suunniteltu ja toteutettu polkujen ja niiden opastuksen parannustöitä ja rakennettu pienimuotoista palveluvarustusta. Pitkämön tekoaltaan vedenpinnan säännöstely aiheuttaa eroosiota ja ajoittain sortumia puronvarren jyrkillä rinteillä. Uomaa ympäröivät viljelykset ja talousmetsät.



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyydeltä luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Osa alueesta (Pitkämönluoman suun lehto) kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan ja se on maakuntakaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi SL-4.



Toteuttaminen:

Rauhoitetaan yksityismaan luonnonsuojelualueena maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitussäännöin tai hankitaan valtiolle ja rauhoitetaan luonnonsuojelulain mukaisena luonnonsuojelualueena.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit