Peltolan haka

Alueen kuvaus

Peltolan tilaan kuuluva haka on tyypillinen esimerkki Naapurinvaaran rinteillä tavattavista hakamaista ja metsälaitumista. Naapurinvaara sijaitsee Vuokatin vaarajonon pohjoisäässä. Kallioperän liuskeet antavat maaperään rehevyyttä, minkä vuoksi Naapurinvaara luetaankin kuuluvaksi Kainuun letto- ja lehtokeskukseen. Varsinaista kalkkivaikutusta ei kuitenkaan ole havaittavissa. Naapurinvaaran rinteille ovat luonteenomaisia laajat harmaalepikot, joiden aluskasvillisuus on tuoretta tai kosteaa kulttuurivaikutteista lehtoa. Rinteiden lehtipuuvaltaisuus on alun perin seurausta kaskeamisesta.



Peltolan haka sijaitsee Naapurinvaaran lakialueella lounaaseen viettävässä rinteessä. Haan yläosa on jyrkkää kallioista rinnettä, joka perinnebiotooppityypiltään on kuusimetsälaidunta. Aluskasvillisuudessa vallitsevat tuoreen kankaan lajit, ja maastossa risteilee runsaasti laiduneläinten polkuja. Rinteessä on myös paahteinen, vähäpuustoinen kohta, jossa esiintyy katajaa ja ketolajistoa. Kuusimetsälaidunta on jyrkkyyden ja kallioisuuden takia tuskin koskaan kaskettu.



Rinnekuusikon ja tilan peltolaidunten välisessä loivarinteisessä notkossa on harmaaleppähakaa. Lepikkoa on raivattu kohtalaisen harvaksi, ja vanhojen leppien ohella puuston muodostavat nuoret harmaalepät, yksittäiset hieskoivut ja kuuset. Aluskasvillisuus on tuoretta ja kosteaa runsasruohoista niittyä ja tuoretta heinäniittyä. Tyypilliseen tuoreiden niittyjen lajistoon kuuluvat mm. nurmirölli, metsäkurjenpolvi, poimulehdet, puna-ailakki, jänönsara, särmäkuisma ja ahomansikka. Paikoin paahteisen etelärinteen juurella on myös ketomaisia laikkuja, joilla kasvaa mm. jäkkiä ja keltanoita. Sinänsä melko monilajista kasvillisuutta leimaa nykytilassa alilaidunnuksesta johtuva vadelman runsaus. Rehevöitymistä ilmentävät myös paikoin esiintyvät nokkonen ja voikukat. Notkon pohjalla on mesiangervoniittyä. Alueella on myös pieni kala-altaaksi kaivettu lampare.



Aikaisemmin laidun on ollut nykyistä laajempi. Haka ja kuusimetsälaidun ovat olleet laidunnettuina pitkään lukuun ottamatta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa ollutta muutaman vuoden taukoa. Ennen laitumeksi siirtymistä harmaaleppähaan aluetta niitettiin. Vielä 1990-luvulla aluetta laidunsi tilan nautakarja, mutta myöhemmin laiduneläiminä ovat olleet hevoset. Alueen hoito ei ole ollut täysin perinteistä, sillä aluetta on ainakin ajoittain laidunnettu yhdessä viereisten peltolaitumien kanssa. Alueeseen sisältyy myös pienialainen yhteinen kivipalsta, joka ei kuitenkaan sijaitse hakamaan säilyttämisen kannalta keskeisellä alueella.



Alue sisältyy Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Rinteen laelta avautuu kaunis näköala.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue ei sisälly vahvistettuihin suojeluohjelmiin. Valtakunnallisessa perinnemaisemainventoinnissa se on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Natura 2000 -ohjelman tavoitteet on tarkoitus toteuttaa maanomistajan kanssa tehtävällä sopimuksella perinnebiotoopin hoidosta.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit