Päijätsalo

Alueen kuvaus

Kohde sijaitsee Päijänteen rannalla Päijätsalon saaren länsiosassa. Rajaukseen kuuluu myös pieni Hattusaari. Alueen länsiosa kohoaa tasaisesti kohti itää. Itäosassa maasto kohoaa jyrkästi ja siellä on kalliopaljastumia ja -jyrkänteitä. Alueen korkeimmalla kohdalla, joka on 158,5 m mpy ja 80 m Päijänteen pinnan yläpuolella, on vuonna 1899 rakennettu näkötorni. Saari on arvokas ja suosittu retkeilykohde.

Alueen luonne ja merkitys

Alueen metsät ovat pääosin vanhaa kuusivaltaista mustikkatyypin kangasmetsää. Alueen itäosan kallioalueilla metsät ovat mäntyvaltaisia. Päijänteen ranta-alueella metsät ovat kuusi-koivu -sekametsää. Metsät ovat saaneet kehittyä pitkään luonnonmukaisesti ja alueella on kohtalaisesti lahopuuta. Kohde edustaa hyvin Päijänteen suurjärven ympäristön vuorimaan alkuperäistä metsäluontoa. Alueen linnustoon kuuluu ikimetsien lajeja, kuten pikkusieppo, palokärki, pohjantikka ja idänuunilintu. Alue on ollut jo pitkään tunnettu ja suosittu maisemanähtävyys ja retkeilykohde. Alueelle on rakennettu polkuverkko ja luontopolku.

Alueella käy paljon retkeilijöitä.



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Rajaukseen kuuluva alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi v. 1985.

Päijätsalon saari on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit