Oulujoen suisto

Alueen kuvaus

Oulujokisuisto on Suomen oloissa suurjoen suisto, joka on menettänyt luonnontilansa voimalaitosrakentamisessa ja osin kaupungin kasvaessa, mutta jolla on edelleen erittäin paljon luontoarvoja. Oulujoki laskee mereen noin 100 km Oulujärvestä, johon laskevat Sotkamon ja Hyrynsalmen reitit itärajalta asti. Merikosken alapuolinen suisto, johon vapaa joki kerrosti hiekkaa ja lietteitä nykyistä enemmän noin 2000 vuoden aikana, on vain hiukan keskimääräisen meriveden korkeuden yläpuolella, ja syksyn korkeiden merivesien vaikutus tuntuu suistossa voimakkaasti. Vuosi- ja vuorokausisäännöstelyn takia Oulujoen virtaus ei ole luontainen, juoksutukset ovat suurimmillaan talvikaudella.



Oulujokisuiston Natura-alue koostuu neljästä osa-alueesta: Mustasaaren ranta-alue Hartaanselän itälaidalla, Hietasaaren edusta saarineen (Sorsasaaari, Kiramosaari, Tiirasaari), Vihreäsaaren ranta ja Kuusisaaren eteläranta. Rajaus käsittää noin 1/15 koko suiston pinta-alasta. Koko alue on laajassa mielessä jokisuistoa (1130), mutta sen sisältä on erotettavissa terrestrisiä tyyppejä. Tulvametsää, jolle on ominaista jokisedimentin kertyminen, esiintyy suppealla alalla Sorsasaaren saariryhmässä. Tulvametsien reunoilla on pienialaisia, kosteampia metsäluhtia. Alueelta löytyy pienialaisia tulvaniittyjä. Pienialaisia maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheen luonnonmetsiä on vielä jäljellä etenkin luonnontilaisimmissa saarissa.

Alueen luonne ja merkitys

Oulujoen suisto on yksi tärkeimmistä lietetattaren esiintymisalueista Suomessa. Alueen eri osat ovat pieniä, mutta edustavat erityisesti maankohoamisrannikon ja jokisuistojen tulvavaikutteisia luontotyyppejä monipuolisesti. Oulujoen voimalaitosrakentaminen on muuttanut suiston luonnontilaa muuttamalla luontaista tulvarytmiä ja estämällä lietteiden kulkeutumista suistoon.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Alueen suojelun ja hoidon tavoitteena on alueella valliseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tilan säilyttäminen turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys ja ohjaamalla alueen käyttöä.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Toteutuskeinoina maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki ja ympäristönsuojelulaki.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit