Ohkolanjokilaakso

Alueen kuvaus

Kaksiosainen Natura-alue sijaitsee Ohkolanjoen rannoilla Mäntsälän lounaisosassa. Ohkolanjoki on Keravanjoen sivuhaara, joka virtaa Natura-alueella luonnontilaisessa uomassaan.



Joki on voimakkaasti meanderoiva, ja rannoilla on edustava kehityssarja umpeenkasvavia entisiä joenmutkia eli juoluoita. Aluetta halkoo harjujakso, ja etenkin Hietapärrän kohdalla joen pohja on somerikkoinen. Joki on tällä kohtaa koskimainen, kun taas muualla virtaus on hitaampaa. Jokivarren puusto on huomattavan luonnontilainen, ja lahopuut ovat saaneet kaatua uoman päälle. Siten joki ja rantalehdot muodostavat arvokkaan ekologisen kokonaisuuden, joka on harvinaisen luonnontilainen Uudellamaalla.



Lehtoalueen eteläpuolella on Helsinki-Lahti moottoriliikennetie ja junarata. Liikennemelua kantautuu myös Natura-alueelle, mutta tiheä puusto vaimentaa sen varsin nopeasti. Muutoin tie ja junarata eivät näytä juuri vaikuttaneen lehtoon. Tien pohjoispuolelta tosin lehtokasvillisuus on poistettu täyttömaa-alueelta.



Suurin osa lehdosta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Lehtotyyppi vaihtelee alueen eri osissa rinteiden jyrkkyyden ja kosteuden mukaan. Aivan rannassa on kosteaa suurruoholehtoa, joka vaihettuu paikoin avoimiksi suurruohoniityiksi. Ylempänä rinteillä on tuoretta lehtoa ja pienialaisesti myös kuivahkoa lehtoa. Paikoin rinteiltä laskee jokeen pieniä puroja, ja alueella on havaittavissa myös lähteisyyttä.



Valtapuulaji lehdossa on kuusi, mutta koivua, tuomea, haapaa ja harmaaleppää on melko runsaasti. Suuria ja vanhoja puuyksilöitä sekä lahopuuta esiintyy varsin paljon. Alueella on näkyvissä vanhoja kantoja, joten täysin luonnontilaista metsä ei ole. Ylempänä rinteillä metsä vaihettuu varttuneeksi, hoidetuksi kuusikoksi. Natura-alueen rajaus ulottuu enimmillään sadan metrin päähän joesta.



Natura-alueeseen kuuluu erillisenä osana joen itäpuolella oleva edustava perinnebiotooppi, Sandberginpelto. Alue on noin 3,5 hehtaarin kokoinen entinen pelto, joka on ollut laidunkäytössä. Alueelle on kehittynyt edustavaa niittykasvillisuutta. Niitty on pääosin tuoretta suurruohoniittyä, mutta niityllä on myös matalakasvuisempia ja kuivempiakin laikkuja. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut niittyä niittämällä ja se on tällä hetkellä osittain laidunnettuna. Niitty on arvokas myös maisemallisesti.

Alueen luonne ja merkitys

Alueella on valtakunnallisesti arvokasta lehtokasvillisuutta, ja ekologisen kokonaisuuden arvoa lisää luonnontilainen jokiuoma. Alueella tavataan useita luontodirektiivin luontotyyppejä, kaksi luontodirektiivin nisäkäslajia, vaateliaita lehto- ja niittykasvilajeja sekä harvinaisia lehtojen perhosia.



Luontotyypeistä edustavimpia ovat boreaalinen lehto, pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus sekä perinnebiotoopin niittytyypit.



Lehto



Vaateliaaseen lehtokasvilajistoon kuuluvat mm. kotkansiipi, keltavuokko, mukulaleinikki, lehtokuusama, näsiä, lehtotähtimö, imikkä, mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja lehtoarho. Mm. kevätlinnunsilmä ja purolitukka ilmentävät lähteisyyttä. Joen varsilla on paikoin myös mesiangervovaltaisia kosteita suurruohoniittyjä.



Lehdon puusto, maaperä ja vesitalous ovat hyvin luonnontilaisia. Lehdossa esiintyy harvinaisia perhoslajeja. Ohkolanjokilaakson Natura-alueen lajistoon kuuluvat liito-orava ja saukko.



Joki



Muutaman metrin levyinen Ohkolanjoki on luonnontilaisuudessaan edustava. Uoma on etenkin Hietapärrässä somerikkoinen ja kivikkoinen, joten kivillä saattaa esiintyä edustaa itiökasvilajistoa. Joen kasvistoa ei ole tutkittu.



Perinnebiotooppi



Alueeseen kuuluva entinen pelto- ja laidunalue Sandberginpelto on luokiteltu kasvillisuudeltaan maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Sen lajistoon kuuluvat saunionoidanlukko, saksanhanhikki, keväthanhikki, ketonoidanlukko, laskospoimulehti, hakarasara ja särmäputki.



Alueen suojelutavoite:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys;

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä;

- luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suurin osa Natura-alueeseen kuuluvasta joenrantalehdosta kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Yhta arvokas lehto jatkuu lehtojensuojeluohjelma-alueen pohjois- ja eteläpuolella, joten alueen laajentaminen on perusteltua.

Pohjoisessa aluetta on laajennettu n. 400 metriä, ja se ulottuu tiheän istutuskuusikon etelärajaan saakka. Moottoriliikennetien pohjoispuolinen täyttömaa-alue ei kuulu Natura-kohteeseen.

Uudenmaan liiton 11.12.1995 julkaisemassa seutukaavaluonnoksessa Ohkolanjokilaaksossa on suojeluvaraus, joka kattaa koko Natura-alueen ja vielä laajemminkin jokilaaksoa ja sivu-uomia. Vuonna 2006 hyväksytyssä Uudenmaan maakuntakaavassa alue on merkitty suojelualueeksi.

Natura-alue toteutetaan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue.



Myös Sandberginpelto kuuluu Mäntsälän ja Pornaisten seutukaavaluonnoksen/maakuntakaavan suojelualueeseen. Natura-alue voidaan toteuttaa täällä joko luonnonsuojelulain nojalla tai maanomistajan kanssa tehtävällä sopimuksella. Tärkeää on, että alueen hoitoa jatketaan joko laiduntamalla tai niittämällä.



Alue on hankittu jo lähes kokonaan valtiolle ja toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit