Lankamaan harjualue

Alueen kuvaus

Lankaharjun-Pyykkiharjun harjuselänne on noin 3000 m pitkä ja 100-400 m leveä, korkeus on paikoin noin 32,5 m. Harju on paikoin hyvinkin jyrkkärinteinen ja jokseenkin terävälakinen, paikoin tasalakinen. Alueella on useita pienehköjä suppia, joista suurimmassa on Köykkälampi. Se on harjusuppalampi, jossa vesi vähenee tuntuvasti loppukesästä. Pohja on savinen ja mutainen, vesi kirkasta. Harjumetsistä on säilynyt parhaiten Köykkäharju-Lankaharju, jonka puustossa on siellä täällä mäntymaapuita ja koivupökkelöitä.



Leipämäenharju on harjualue, joka käsittää melko jyrkkärinteisen, n. 15 m korkean harjuselänteen. Harjuselänteen rinteillä ja sivuilla on muutamia harjukuoppia. Selänteen itäsivuilla on useita lähteitä, jotka liittyvät kasvistollisesti arvokkaaseen lähdesuohon. Lähdesuo edustaa Keski-Suomessa harvinaisia lähteisiä soita, joille on tyypillistä voimakas ravinteisuus. Lähdesuolla on kolmen suurimman lähteen lisäksi laaja-alainen tihkupinta-alue suon reunassa, sekä suon ja jyrkkänä nousevan harjun rajalla. Lähdesuo on eräänlainen rinnesuo, jolla tavataan useita suotyyppejä mm. lettorämettä, rahkarämettä, korpirämettä, varsinaista nevarämettä ja metsäkortekorpea. Suo on lajistollisesti arvokas vaateliasta lajistoa kasvava suo.



Kokonaisuudessaan kohde on maisemallisesti arvokas, tiemaiseman kannalta merkittävä alue. Alueella on merkitystä myös virkistys- ja retkeilyalueena.

Alueen luonne ja merkitys

Kohde koostuu harjualueesta, jonka biologisesti arvokkain alue on Leipämäenharjuun rajautuva Lähdesuo. Suo on Keski-Suomessa harvinaisen laaja lähteinen rinnesuo, jossa esiintyy ravinteisuutta vaativaa ja harvinaista kasvilajistoa. Lankaharjun supassa sijaitseva Köykkälampi edustaa erikoista lampityyppiä, harjusuppalampea. Se on säilynyt luonnontilaisena ja sillä on maisemallisia arvoja. Harjuselänne on kokonaisuudessaan säilynyt hyvin soranotolta. Lähdesuolla kasvaa useita kohdassa 3.3. (muut tärkeät lajit) mainittuja Keski-Suomessa uhanalaisia kasvilajeja.

Alueet tulee suojella soranotolta. Muita uhkia voi olla harjumetsien tehometsätalous ja alueen vesitalouden muuttaminen. Lankajärven itäpuolisella harjulla maaperän kulumista voi edistää kesämökkien käyttö ja hallitsematon autoilu harjulla.



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suojeluohjelmat ja -selvitykset:

- Lähdesuo: Seutukaavan 3.vk SL, 5. vk SL 623, soidensuojelun perusohjelman täydennysselvitys, Keski-Suomen pienvesiselvitys

- Leipämäenharju: Seutukaavan 3. vk MY, 5. vk S/ha 662

- Lankaharju-Pyykkiharju: Seutukaavan 3. vk S1, 5. vk S/ha 661

- Köykkälampi: Keski-Suomen pienvesiselvitys



Suojelun toteuttamiskeinot:

- Leipämäenharju, Lankaharju-Pyykkiharju: Maa-aineslaki, metsälaki, rakennuslaki

- Lähdesuo: Luonnonsuojelulaki (ostettu valtiolle suojelutarkoitukseen)

Suojelun perusteena olevat luontotyypit