KÄSIVARREN ERÄMAA

Alueen kuvaus

Käsivarren erämaa on suurten tuntureiden maata. Alueella sijaitsee useita yli tuhannen metrin yltäviä lakia tai huippuja. Erämaan luoteisosan jyhkeimmät alueet kuuluvat Kölivuoristoon. Käsivarren avaria maisemia hallitsevat harmaat kivikot ja tunturikyömyt. Etelämpänä tunturit ovat loivempia. Tunturikoivikoita kasvaa alavimmissa laaksoissa. Kirkasvetiset purot ja joet sekä järvet ovat erämaan olennainen osa.

Lätäseno-Jietajoen alue on palsasuoaluetta männyn puurajan tienoilla. Alue on monien suo- ja vesikasvien pohjoisimpia esiintymispaikkoja Suomessa. Maantien varressa Jietajoen ja Markkinan välillä on maisemallisesti komea palsasuokompleksi. Se on karuhko suo, jolla on erittäin hyvin kehittynyt morfologia.



Haltin rinteessä on serpentiinikalliota (kivilaji duniittia), joka on silikaattikallioiden merkittävä alatyyppi (jäkälä Aspicilia serpentinicola).

Alueen luonne ja merkitys

Erämaa-alueen tavoitteena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen. Käsivarren alueen ilmasto ja kallioperä poikkeaa muusta Pohjois-Lapista. Ns. ylätunturit kuuluvat ainoana alueena Suomessa Kölin vuoristoon. Tällä alueella tavataan useita harvinaisia tunturikasveja. Annjalonjin alueella esiintyy uhanalaisia pahtojen, kalkkikankaiden ja tunturiniittyjen perhoslajejeja. Lätäseno-Hietajoen soidensuojelualue kuuluu kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-alueisiin.



- Muutokset ympäristössä palautuvat erittäin hitaasti

- moottoriajoneuvojen käyttö maastossa aiheuttaa kulumista

- poronhoitoaluetta



Alueen lajistoon kuuluvat mm. kesämaksaruoho ja kivikkoalvejuuri.



Alueelle ennen suojelupäätöstä myönnetyt valtausoikeudet jäävät sellaisenaan voimaan myös Natura 2000- verkoston alueella. ( Paijulasjärvi 3, Sarvisoaivi 4).



Suojelutavoitteen määrittely:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Natura-alueeseen kuuluu:

-Käsivarren erämaa-alue

-Lätäsenon-Hietajoen alue, joka kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja

-Saitsijoen delta, joka kuuluu harjujensuojeluohjelmaan.



Käsivarren erämaa-alueen sisällä sijaitsevat Annjalonjin alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi, ja Valtijoen harjualue, joka kuuluu harjujensuojeluohjelmaan.



Alueesta on toteutettu Käsivarren erämaa-alue, joka on suojeltu erämaalain nojalla ja Lätäsenon-Jietajoen alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain nojalla soidensuojelualueeksi. Perustetun soidensuojelualueen sisällä olevat yksityispalstat kuuluvat Natura-alueeseen ja niiden toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Saitsijoen deltan suojelu toteutetaan maa-aineslain ja -asetuksen nojalla perustamatta kohteesta luonnonsuojelualuetta.



Alueella on perustettu 14,9 ha yksityinen suojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit

Alueella on lisäksi 7 uhanalaista lajia.