Huuhkajanlehto

Alueen kuvaus

Huuhkajanlehdon metsät ovat pääosin tiheitä puolukka-mustikka-tyypin kuusikoita, joissa mäntyä on yleensä muutama prosentti koivun osuuden vaihdellessa 5-20%. Alueella vallitsevat noin 140-150 vuotiaat kuusikot, joissa lehtipuustokin on vanhaa. Järeää ja enimmäkseen kaulaamatonta haapaa on kauttaaltaan poikkeuksellisen paljon. raitaa esiintyy yksitttäin, osa varsin järeää. Vanha metsänkäsittely on ollut varsin lievää, minkä osoittaa paikoin runsas ja osin järeä kuollut puusto. Pystylahopuita on jokseenkin runsaasti, eniten koivupökkelöitä ja riukukuusta, paikoitellen myös kuusikeloa. Mäntykeloa esiintyy yksittäin lähinnä soihin rajautuvissa kankaiden reunaosissa. Maapuut ovat pääosin riukukuusta ja koivua, mutta myös järeämpää kuusimaapuuta, mänty-, haapa- ja raitamaapuuta on vaihtelevanasteisesti lahonneina.



Suot ovat luonnontilaisia vaihdellen laajahkoista, osin mesotrofisista lyhytkorsinevoista puustoisiin rämeisiin, muurain- ja metsäkortekorpiin ja kaakkoisosan reheviin korpiin, joissa kasvaa mm. näsiää, sudenmarjaa ja punaherukkaa. Itäosan kallioperässä on amfiboliittia, joka näkyy paikoin puronvarsien lehtokasvillisuutena ja soiden lettoisuutena.

Alueen luonne ja merkitys

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Vanhojen metsien suojeluohjelman kohde. Toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit