Hartolan Isosuo

Alueen kuvaus

Isosuo on valtaosaltaan vetistä lyhytkorsi- ja suursaranevaa, jossa paikoin esiintyy myös mesotrofiaan liittyviä piirteitä, kuten suursaraisuutta ja paikoitellen järviruokokasvustoja. Suon eteläosassa esiintyy melko tyypillistä keidassuota, jossa mosaiikkimaisesti vuorottelevat vähäpuustoiset rahkarämekermit ja ombrotrofiset lyhytkorsinevalaikut. Alueen reunaosia luonnehtivat puustoiset tupasvilla- ja isovarpurämealueet. Suon ja mineraalimaan rajapinnassa esiintyy vetisiä rämenevalaiteita sekä paikoin kuusivaltaista kangaskorpea. Suo on kokonaisuutena hyvin luonnontilainen.

Alueen luonne ja merkitys

Isosuo on valtakunnallisesti arvokas suoalue.



Suovalkku (Hammarbya paludosa) on alueellisesti uhanalainen. Teeri (Tetrao tetrix) on Suomen erityisvastuulaji ja riistaeläin.



Suoalue on luonnontilainen. Länsireunalla on armeijan varikkoalue.



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:



Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Isosuo on soidensuojelualue. Siihen on rajattu mukaan pieniä alueita luonnontilaista suota, joka ei kuulu soidensuojelualueeseen eikä -ohjelmaan. Lisäalueet ovat Metsähallituksen metsätalousaluetta, jotka liitetään suojelualueeseen. Isosuo on vahvistetun seutukaavan suojelualue. Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.





Pääasialliset toteutuskeinot: luonnonsuojelulaki.



Toteutustilanne: Isosuo perustettu valtion luonnonsuojelualue.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit