Noljakanmäen alue

Alueen kuvaus

Noljakanmäen lehdoista, runsaslajisesta niitystä ja vanhoista hakamaametsistä muodostuva kokonaisuus rajautuu lännessä Höytiäisen kanavan suiston luonnonsuojelualueeseen, koillispuolella on tiivistä asutusta. Kohteen eteläosan lajistoltaan monipuolinen lehtoalue jatkuu mäen kaakkoisrinteessä erityisesti kolopesijöiden ja muiden runsaasta lahopuusta hyötyvien lajien tärkeänä lehtoisena elinympäristönä. Rajaukseen on sisällytetty lehtoisten rinteiden vaihettumisvyöhykkeet laki- ja reunaosien kuiviin lehtotyyppeihin ja lehtomaisiin kankaisiin. Vanhat kiviaidat ja perinteisten rakennusten kunnostaminen lisäävät alueen maisemallista viehättävyyttä; alueella on virkistys- ja opetuskäyttöä palveleva polkuverkosto.



Alueen hoidossa on merkittävä rooli paikallisen luonnonsuojelujärjestön ja Noljakanmäen aktiivisten asukkaiden yhteistyöllä. Kaupunkiasutuksen kupeessa sijaitsevalle alueelle järjestetyllä laidunnuksella ja niittotalkoilla, samoin kuin koko kohteella on myös huomattava virkistysarvo. Alue on myös tärkeä kaupungin eri oppilaitoksista helposti saavutettava opetuskohde.

Alueen luonne ja merkitys

Noljakanmäen länsi-, etelä-, ja kaakkoisrinteiden vanhojen laidunnettujen perinnebiotooppien ja arvokkaiden lehtojen muodostama alue on monipuolinen kokonaisuus. Noljakanmäen alueelle on leimallista luontotyyppien päällekkäisyys ja mosaiikkimaisuus: lehdoksi luokitellun eteläosan lajistossa on nähtävissä merkkejä pitkäaikaisesta kulttuurivaikutuksesta ja hakamaaksi luokitellut länsiosat ovat puolestaan lähes kauttaaltaan lehtoisia. Lehtoalueisiin sisältyy laikuttain myös rehevää korpikasvillisuutta; länsiosan vanhan koivikon kosteimmissa osissa luontotyyppi lähenee metsäluhtia.



Osa hakamaametsistä on leppävaltaisia lehtisekametsiä, joiden aluskasvillisuudessa on vielä runsaasti niittylajistoa ja hakamaarakenteen palauttaminen helppoa. Vanhojen hakamaa-alueiden edustavimpia osia luonnehtii myös vanhan lehtipuun ja lahopuun runsaus. Kohteen järeäpuustoisimmilla koivu- ja kuusivaltaisilla alueilla on boreaalisten luonnonmetsien piirteitä. Alueella elää runsas ja monipuolinen linnusto sekä lukuisia lehtoisuudesta ja runsaasta lahopuusta riippuvaisia harvinaisia ja uhanalaisiakin eliölajeja.

Alueella ei ole välittömiä uhkatekijöitä.



Alueelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2004, jonka päivitys valmistuu vuonna 2014. Hoitotoimia on toteutettu vuosina 2010-2011 (lahopuun lisäys). Perinnebiotooppien hoito toteutetaan vuosittain.



Alueen suojelutavoitteet:



Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä

- alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla

- luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Ei suojeltu.

Alueen toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki (lehdot), maankäyttö- ja rakennuslaki sekä sopimus (muu alue).

Suojelun perusteena olevat luontotyypit

Suojelun perusteena olevat lajit