Harpar Storträsket ja Lillträsket

Alueen kuvaus

Harpar Stor- ja Lillträsket ovat olleet aikaisemmin järviä. Viime vuosisadalla tapahtuneen laskuojan kaivamisen jälkeen on alkanut umpeenkasvu. Nykyisin molempien soiden laakeita keskiosia kattaa avoin luhtaneva, jossa on muutaman kymmenen sentin vahvuinen turvekerros. Suon laiteilla on luonnontilaisia korpia ja rämeitä.

Alueen luonne ja merkitys

Alue koostuu kahdesta suosta, joiden keskiosat ovat umpeenkasvun myötä syntyneitä avoimia luhtanevoja. Keskiosissa on järviruokokasvustoja, kuivemmissa osissa on runsaasti suomyrttiä. Kevättulvien aikana suuri osa luhtanevasta on veden alla, mutta kaivetun laskuojan vuoksi kuivuu myöhemmin. Ojittamattomilla laiteilla on luonnontilaisia korpia ja rämeitä. Erityisen edustavia ovat Storträskin tervaleppäkorvet ja Lillträskin lähdejuotit. Molempien soiden laiteilla on lisäksi hyvin muodostuneita, mutta pienialaisia kohosoita. Alue on aiemmin ollut nykyistä merkittävämpi vesilintujen pesimä- ja levähdysalue, jonka merkitys on kuitenkin kuivumisen myötä vähentynyt.



Alueen suojelutavoite:

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojeluperusteena on vähintäänkin alueen merkittävyyden säilyttäminen osana verkostoa.



Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

* alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys

* luontotyypin ja lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on rauhoitettu yksityisenä suojelualueena Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 1541/1987.

Suojelun perusteena olevat luontotyypit