Otsonikerroksen suojelu

Otsonikerrosta suojelevat kansainväliset sopimukset

Otsonikerrosta on suojellaan kahdella kansainvälisellä sopimuksella. Wienin sopimus raamittaa otsonikerroksen tilan seuraamiseen liittyvää tieteellistä ja teknistä yhteistyötä, ja Montrealin pöytäkirja rajoittaa otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistusta, kulutusta ja kauppaa. Kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet otsonikerroksen suojeluun.

Sopimusten ansiosta otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöjä on onnistuttu vähentämään voimakkaasti, minkä vuoksi kloorin ja bromin pitoisuudet yläilmakehässä ovat alkaneet vähitellen laskea. Pitoisuuksien laskun seurauksena on saatu viitteitä siitä, että otsonikerros olisi toipumassa Etelänapamantereen yllä. Sen sijaan Pohjoisilla alueilla keväinen otsoniohenema on hiljattain syventynyt. Tähän on todennäköisesti syynä kasvihuoneilmiön aiheuttama yläilmakehän kylmeneminen, mikä synnyttää aiempaa suotuisammat olosuhteet otsonin pilkkoutumiselle.

Euroopan yhteisön alueella Montrealin pöytäkirjan vaatimukset on toimeenpantu EY:n Parlamentin ja Neuvoston asetuksella (1005/2009), joka sisältää osin pöytäkirjan vaatimuksia tiukempaa säätelyä otsonikerrosta heikentäville aineille. Kansallisilla säädöksillä on saatettu voimaan näitä aineita käsittelevien henkilöjen vähimmäispätevyysvaatimukset ja annettu tarkempia määräyksiä esimerkiksi jätehuoltoon liittyen.

Otsonikerrosta heikentävät ja korvaavat aineet

Otsonikerrosta heikentäville aineille (esim. CFC-yhdisteet, halonit ja metyylibromidi) on olemassa korvaavia aineita tai menetelmiä lähes kaikissa käyttökohteissa. Suomessa otsonikerrosta heikentäviä aineita saa käyttää enää tietyissä laboratorioanalyyseissä sekä sammutuslaitteissa kriittisissä käyttökohteissa.

Otsonikerrosta heikentäviä aineita on useissa käyttötarkoituksissa korvattu fluoratuilla kasvihuonekaasuilla. Ne eivät heikennä otsonikerrosta, mutta ne ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, joiden käyttöön kohdistuu jatkossa yhä enemmän rajoituksia. Useimpiin käyttötarkoituksiin on kehitetty korvaavia menetelmiä, jotka ovat turvallisia otsonikerrokselle eivätkä vaikuta ilmaston lämpenemiseen.

Otsonikerroksen tulevaisuus

Tuloksekkaan kansainvälisen yhteistyön ansiosta otsonikerrosta heikentävien aineiden käytöstä on teollisuusmaissa jo pääosin luovuttu. Aineiden pitkän eliniän vuoksi otsonikerroksen on kuitenkin ennustettu elpyvän entiselleen keskileveysasteilla vasta vuoden 2050 tienoilla ja napa-alueilla myöhemmin, mahdollisesti vasta vuoden 2080 vaiheilla, mikäli Montrealin pöytäkirjan velvoitteita noudatetaan. Suurimpia uhkia otsonikerrokselle maailmanlaajuisesti ovat kasvihuoneilmiön voimistuminen ja sen vaikutukset otsonikerrokselle, päästöt ilmakehään olemassa olevista varastoista sekä typpioksiduulipäästöjen kasvu.

Valvontaviranomaiset

Suomessa otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevia rajoituksia valvovat ympäristönsuojelulain, jätelain ja kemikaalilain mukaiset valvontaviranomaiset. Suomen ympäristökeskus (SYKE) toimii otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.

Julkaistu 11.9.2013 klo 18.24, päivitetty 13.5.2015 klo 15.43