Hyppää pääsisältöön

Pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP)

POP-yhdisteillä (Persistent Organic Pollutant) tarkoitetaan kansainvälisesti rajoitettuja kaukokulkeutuvia yhdisteitä, jotka ovat erittäin pysyviä, myrkyllisiä ja kertyvät eliöihin. Useimpia näistä yhdisteistä on käytetty erilaisina teollisuuskemikaaleina, palonestoaineina tai torjunta-aineina. Osa on muiden kemikaalien epäpuhtauksia tai syntyy tahattomasti esimerkiksi palamisen yhteydessä.
Kuva
Merikotka lennossa meren yllä.
POP-yhdisteet ovat usein rasvaliukoisia ja kertyvät siten erityisesti ravintoketjun huipulla oleviin eliöihin kuten merikotkiin. © Adobe Stock

POP-yhdisteet ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä, sillä ne säilyvät ympäristössä pitkään ja voivat aiheuttaa pieninä pitoisuuksina haittaa ihmisille ja ympäristölle. Niiden on havaittu aiheuttavan eläimissä kehitys- ja lisääntymishäiriöitä ja ne voivat vaikuttaa samaan tapaan myös ihmiseen. Aineiden kaikkia pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan vielä tunneta.

Ajankohtaista

POP-asetuksen artikla 5 asettaa vaatimuksia POP-yhdisteitä aineena, seoksessa tai esineessä sisältävien varastojen hallinnalle ja niistä pitää tehdä ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle 12 kk kuluessa rajoituksen voimaantulosta. Ilmoitusvelvollisuus koskee POP-yhdisteitä, joiden käyttö on sallittu.

Haittoja hillitään kansainvälisellä yhteistyöllä

POP-yhdisteet kulkeutuvat kauas alkuperäisiltä päästölähteiltään ja erityisesti kohti maapallon napa-alueita. Mikään valtio tai alue ei pysty yksin ratkaisemaan POP-yhdisteiden aiheuttamia ympäristö- ja terveysongelmia, vaan niiden rajoittamiseksi tarvitaan kansainvälisiä toimia. POP-yhdisteitä rajoitetaan kahdella eri sopimuksella: maailmanlaajuisella Tukholman yleissopimuksella sekä YK:n Euroopan Talouskomission alaisella kaukokulkeutumissopimuksella. 

Tukholman yleissopimus

Tukholmassa vuonna 2001 solmittu yleissopimus kieltää tai rajoittaa voimakkaasti POP-yhdisteiden tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja päästöjä. Sopimus astui voimaan toukokuussa 2004 ja on laajuudeltaan yksi suurimmista ympäristösopimuksista. Yhteensä 186 maata (ml. EU) on ratifioinut yleissopimuksen vähintään alkuperäisten 12 aineen osalta. Tällä hetkellä yleissopimuksella on rajoitettu 31 aineen tai aineryhmän käyttöä. Kaikki osapuolet eivät kuitenkaan ole sitoutuneet kaikkien sopimukseen myöhemmin lisättyjen aineiden päästöjen vähentämiseen. Osapuolten tulee tehdä suunnitelma velvoitteiden täyttämisestä. 

Alkuperäiseen sopimukseen sisältyi ns. likainen tusina kemikaaleja, jotka ovat enimmäkseen jo käytöstä poistuneita torjunta-aineita:

  • aldriini
  • dieldriini
  • endriini
  • DDT
  • heptakloori
  • klordaani
  • mirex
  • toksafeeni
  • heksaklooribentseeni
  • PCB
  • dioksiinit
  • furaanit

Osapuolet voivat ehdottaa sopimuksella rajoitettavaksi kemikaaleja, joiden kaukokulkeutumisesta katsotaan voivan aiheutua niin merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, että kansainvälinen rajoittaminen on perusteltua. Sopimuksen tieteellinen komitea (POPs Review Committee eli POPRC) arvioi ehdotukset uusiksi kemikaaleiksi ja tekee tarpeen vaatiessa rajoitusehdotuksen sopimuksen osapuolille. Rajoituksista ja sallituista poikkeuskäytöistä sovitaan osapuolten välisissä neuvotteluissa (ns. Conference of the Parties eli COP).

Seuraavat kemikaalit on lisätty Tukholman sopimukseen vuoden 2009 jälkeen:

  • lindaani (HCH), lisätty Tukholman sopimukseen 2009
  • alfa- ja beta-HCH (heksakloorisykloheksaani), 2009
  • perfluorioktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), perfluoriktaanisulfonyylifluoridi (PFOSF) 2009
  • bromatut palonsuoja-aineet (PBDE), 2009
  • penta- ja oktabromidifenyylieetteri, 2009
  • heksabromibifenyyli (HBB), 2009
  • klordekoni, 2009
  • pentaklooribentseeni (PeCB), 2009
  • endosulfaani, 2011
  • heksabromisyklododekaani (HBCD), 2013
  • pentakloorifenoli PCP ja sen suolat, 2015
  • heksaklooributadieeni HCBD, 2015
  • klooratut naftaleenit CN, 2015
  • dekabromidifenyylieetteri DeBDE, 2017
  • lyhytketjuiset klooriparafiinit SCCP, 2017
  • perfluorioktaanihappo (PFOA), sen suolat ja PFOA:n kanssa samankaltaiset yhdisteet, 2019
  • dikofoli, 2019
  • pefluoriheksaanihappo (PFHxS), sen suolat ja PFHxS:n kanssa samankaltaiset yhdisteet, 2022

Alueellinen UNECE:n POP-pöytäkirja

YK:n alaisen Euroopan talouskomission (ECE) kaukokulkeu¬tuvien ilmansaasteiden rajoittamista koskevaan sopimukseen lisättiin Århusissa vuonna 1998 POP-yhdisteitä koskeva pöytäkirja. POP-yhdisteiden käyttöä ja päästöjä rajoittava pöytäkirja astui voimaan lokakuussa 2003 ja tällä hetkellä osapuolia on 29.

Uudistettu pöytäkirja ja samalla uudet rajoitukset tulivat voimaan heinäkuussa 2012 kun POP-asetusta (EY) 850/2004 muutettiin asetuksella (EY) 519/2012. PAH-yhdisteitä lukuun ottamatta kaikkia muita pöytäkirjaan sisältyviä aineita rajoitetaan nykyään Tukholman yleissopimuksella.

EY:n asetus pysyvien orgaanisten yhdisteiden rajoittamisesta (ns. POP-asetus)

Tukholman yleissopimuksen sekä UNECE:n POP-pöytäkirjan velvoitteet on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1021 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (uudelleenlaadittu). Uudelleenlaadittu asetus kumosi vanhan POP-asetuksen (EY) 850/2004. Asetus on sellaisenaan voimassa Suomessa ja kaikissa EU-maissa ja on POP-yhdisteiden rajoittamisen kannalta keskeisin lainsäädännöllinen instrumentti.

POP-asetuksen toimivaltainen viranomainen on kemikaalilain mukaan Suomen ympäristökeskus (Syke) kuitenkin niin, että POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden jätehuoltoa koskevassa 7 artiklassa tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina toimivat ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaiset ympäristölupaviranomaiset. POP-yhdisteiden markkinavalvonta puolestaan kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes). Syke vastaa POP-asetuksen toimeenpanon seurannasta ja tiedottamisesta ja tekee läheistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)