Hyppää pääsisältöön

Hormonihäiritsijät

Hormonihäiritsijät ovat yhdisteitä, jotka haittaavat eliöiden hormonijärjestelmien luonnollista toimintaa. Ihminen altistuu niille ympäristön sekä monien arkisten tuotteiden välityksellä.
Kuva
Leluja lastenhuoneen lattialla.
Hormonitoimintaa häiritseviä yhdisteitä voi löytyä monista arkisista tuotteista kuten leluista. © Adobe Stock

Elimistön luonnolliset hormonit kuten testosteroni, estrogeeni, kilpirauhashormoni ja insuliini muodostavat monimutkaisen ja herkän järjestelmän. Tämä hormonijärjestelmä ohjaa tärkeitä elintoimintoja kuten kehitystä, kasvua, lisääntymistä ja käyttäytymistä. On kuitenkin havaittu, että eräät synteettiset tai luonnosta peräisin olevat kemialliset yhdisteet saattavat häiritä näiden hormonijärjestelmien toimintaa. Nämä niin kutsutut hormonihäiritsijät saattavat jäljitellä tai estää elimistön luonnollisten hormonien vaikutuksia tai muuttaa hormonien pitoisuuksia elimistössä. Tämä voi aiheuttaa eliöille erilaisia kehitys- ja lisääntymishäiriöitä sekä haitata hermoston ja immuunipuolustuksen toimintaa.

Altistumista on vaikea välttää

Hormonitoimintaa häiritseviä yhdisteitä voi löytyä monista arkisista kuluttajatuotteista kuten muovipulloista, säilyketölkeistä, pesuaineista, palonsuoja-aineista, leluista, kosmetiikasta sekä torjunta-aineista. Ihminen voi altistua näille kemikaaleille suoraan esimerkiksi työpaikoilla ja kulutustuotteiden välityksellä tai epäsuorasti ilman, veden tai maaperän kautta. Ympäristössä eliöiden kemikaalialtistuminen tapahtuu pääasiassa ravinnon ja veden kautta.

Ihmisen tarkoituksellisesti tai tahattomasti valmistamia hormonihäiritsijöitä ovat esimerkiksi erilaiset lääkeaineet, dioksiinit ja dioksiinien kaltaiset yhdisteet, PCB-yhdisteet, DDT ja eräät muut hyönteismyrkyt sekä esim. muoveissa käytetyt ftalaatit ja bisfenoli A. Yllämainituista osa on kielletty POP-asetuksessa (DDT, PCB-yhdisteet, dioksiinit) ja osan käyttöä on rajoitettu (bisfenoli A, ftalaatit).

 

Lisätietoja

Julkaisija

Suomen ympäristökeskus (Syke)