Vesistökuormitus

Vesistökunnostusverkosto julkaisee ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä kuukausilukuja.
Vesistökuormitukseen liittyvät kuukauden luvut löydät tältä sivulta. 

Aihe-ehdotuksia kuukauden luvuksi voit lähettää sivun alareunassa olevan "palaute sivun vastuuhenkilölle" -linkin kautta.

Metsäojien pituus Suomessa on on 1 400 000 kilometriä 

Metsäojien pituus Suomessa on 1400000 kilometriä.
 

Uudisojituksia alettiin tehdä erityisesti sotien jälkeen 1950-luvun alusta, kun tarvittiin enemmän puuta metsäteollisuuden käyttöön. Soita ojittamalla, eli niitä kuivattamalla, saatiin lisää metsäpinta-alaa. Vuoteen 1986 mennessä kaivettujen ojakilometrien yhteispituus oli lähes 1 400 000 kilometriä. Ojitustoiminta on Suomessa muuttunut 1980-luvun jälkeen uudisojituksista kunnostus- ja täydennysojituksiin.

Metsätalous on yksi monista vesistöjen ravinnekuormittajista. Kun metsää ojitetaan, maasta huuhtoutuu ravinteita vesistöihin. Aiemmin oletettiin, että metsäojitus kuormittaisi vesistöjä lyhytaikaisesti uudis- tai kunnostusojituksen yhteydessä ja että ojituksen aiheuttama kuormitus hiipuisi noin kymmenessä vuodessa. Valtioneuvoston rahoittamassa MetsäVesi-hankkeessa kuitenkin havaittiin, että aiempaa laajemman aineiston perusteella metsätalouden aiheuttama kuormitus on aiemmin arvioitua suurempaa ja pitkäkestoisempaa. Arviot metsätalouden vaikutuksista vesistön ravinnekuormitukseen olivat kyseisen tarkastelun mukaan typpikuormituksesta 16 % (7300 tonnia/vuosi) ja fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/vuosi).

Metsätalous aiheuttaa ravinnekuormitusta erityisesti alueilla, joilla ojitettujen soiden osuus pinta-alasta on suuri. Ojitus edistää turpeen hajoamista, jolloin ravinteita vapautuu paitsi puuston käyttöön, myös valumavesiin. Myös ilmaston lämpeneminen lisää suometsien aiheuttamaa kuormitusta, sillä lämpö jouduttaa turpeen hajoamista.

Vesistöjen suojelemiseksi on erityisen tärkeää ehkäistä eroosion syntymistä, mikäli ojituksia tehdään. Ainoastaan puuston kasvun kannalta välttämättömät ojat perataan ja ojien ulottumista kivennäismaahan saakka vältetään. Tehokkaimmiksi vesiensuojelurakenteiksi ovat osoittautuneet pintavalutuskentät, joita voidaan täydentää laskeutusaltaiden ja niihin yhdistettyjen virtaamansäätörakenteiden avulla. Valumavesi-hankkeessa on alettu tutkia myös tulvatasanteen mahdollisuuksia metsätalouden vesiensuojelurakenteena. Soita myös ennallistetaan, jolloin ojia tukitaan ja vedenpinnan annetaan taas nousta.

Lähteet:

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/PohjoisPohjanmaan_ymparistohistoria/Metsaojitukset(15262)

Metsätalouden vesistökuormitus MESUVE- projektin loppuraportti: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40492/SY_816.pdf?sequence=1

Tiedote 29.11.2019:

https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uudet_arviot_vesistokuormituksesta_metsa(53048)

Talvisadannan on ennustettu kasvavan 7-30 %

Talvisadannan kasvu
 

Ilmaston lämmetessä sademäärien arvioidaan kasvavan ja rankkasateiden voimistuvan Suomessa. Suhteellisesti muutoksen on ennustettu olevan suurempi talvella kuin kesällä, ja pohjoisessa hieman voimakkaampi kuin etelässä. Ennusteiden mukaan sademäärät kasvavat suhteellisesti eniten talvella. Vuosisadan lopulle tultaessa (2070-2099) talvella sataa ennusteesta riippuen noin 7–30 prosenttia (mallitulosten keskiarvo) enemmän kuin jaksolla 1981-2010 [1].

Vesistöjen kannalta sademäärillä on suuri käytännön merkitys, sillä se kasvattaa jokien virtaamaa. Kasvava sademäärä lisää myös valuntaa, eli maan pinnalla ja maaperän tai kallioperän sisällä tapahtuvaa veden virtausta. Vielä 1900-luvulla olimme tottuneet siihen, että talvikuukausina oli pakkasta, maa on aina jäässä ja sade tulee lumena. Ilmastonmuutoksen myötä todennäköisyys talvisiin vesisateisiin Suomessa kasvaa. Koko Suomen kuukausilämpötilojen keskiarvot ovat nousseet 2.3 °C asteella vuosina 1847-2013 eli keskimäärin 0.14 astetta vuosikymmentä kohden. Tämä muutos on lähes kaksinkertainen verrattuna koko maailman keskiarvoon ja suurinta lämpötilojen nousu on ollut marras-, joulu- ja tammikuussa [2].

Vaikka ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta on tukeva, ei muutoksen nopeutta tulevaisuudessa voida tietää täysin varmasti. Kasvihuonekaasupäästöjen tulevaa kehitystä arvioidaan erilaisten skenaarioiden avulla. Kasvihuonekaasujen pitoisuuksien mahdolliset kehityskulut (Representative Concentration Pathways, RCP) ovat ilmastonmuutospaneelin (IPCC) käyttämiä skenaarioita [3].

Lähteet:

1. Ruosteenoja K., Jylhä K. & Kämäräinen M. 2016. Climate projections for Finland under the RCP forcing scenarios. Geophysica, Volume 51, Issue 1: 17–50. http://www.geophysica.fi/pdf/geophysica_2016_51_1-2_017_ruosteenoja.pdf

2. Mikkonen, S., Laine M., Mäkelä H., Gregow H., Tuomenvirta H., Lahtinen M., Laaksonen A. 2015. Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013. Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, 29, 1521–1529, doi:10.1007/s00477-014-0992-2.

3. van Vuuren D.P., Edmonds J., Kainuma M. et al. The representative concentration pathways: an overview. Climatic Change 109, 5 (2011). https://doi.org/10.1007/s10584-011-0148-z

 

Suomen pelloista 85 % on ojitettu

Suomen pelloista on 85 % ojitettu.
 
 
 
 
 

Suomessa lyhyt kasvukausi on pakottanut viljelijät kuivaamaan maitaan jo ainakin 1700-luvulta lähtien ja pelloista on ojitettu 85 %. Ojituksen avulla on parannettu viljelykasvien kasvuolosuhteita, kun on saatu ylimääräinen vesi mahdollisimman tehokkaasti pois pelloilta. Ojista suurin osa on salaojia, jotka vähentävät pintavaluntaa ja siten eroosiota. Maatalousalueiden salaojavedet sisältävät tyypillisesti runsaasti liukoisia ravinteita, erityisesti nitraattityppeä (NO3-N).

Suurin osa Suomen vesistöihin päätyvästä kiintoaines- ja ravinnekuormituksesta ajoittuu kasvukauden ulkopuolelle. Lumien sulaminen keväisin, sekä suuri sademäärä suhteessa haihduntaan syksyisin, johtavat suuriin valumiin. Säätösalaojilla voidaan jonkin verran vähentää ravinnekuormitusta ja varastoida kasvukaudella vettä maaperään kuivien kausien varalta. Lisäksi salaojista voidaan kerätä ravinnepitoista vettä varastoaltaisiin, joista sitä voidaan kierrättää takaisin pellolle.

Suomessa suurin osa pelloista on siis yhteydessä vesistöön joko suoraan (13 %) tai ojan välityksellä (74 %). Maatalouden valumavesiä voidaan puhdistaa kosteikkojen avulla. Korkeat nitraattipitoisuudet ovat usein kuitenkin haasteellisia ja selvää on, että typenpoisto mikrobiologisena prosessina vaatii aikaa eli toisin sanoen riittävän suurta kokoa kosteikolta.

Lähteet:

Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2020:6.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162211/MMM_2020_6.pdf?sequence=4

Puustinen M., Merilä E., Palko J., Seuna P. 1994. Kuivatustila, viljelykäytäntö ja vesistökuormitukseen vaikuttavat ominaisuudet Suomen pelloilla. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja A. Helsinki 1994.

Alle 5 millimetrin kokoiset muovihiukkaset luokitellaan mikromuoveiksi

kuukauden_luku_mikromuovi

Suomen järvien tila on keskimäärin hyvä tehokkaiden vesiensuojelutoimien vuoksi, mutta kunnostustyötä vielä riittää. Valtameret ja vesistöt ovat kohdanneet uuden uhan – muovin ja erityisesti mikromuovin. Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Primaaria mikromuovia voi olla esimerkiksi voiteissa ja hammastahnassa. Sekundaari mikromuovi hajoaa isommasta muovikappaleesta, kuten ajoneuvojen renkaista tai vesistössä jo olevista muoviroskista. 

Maailman merissä on 250 000 tonnia muoviroskaa, ja arviolta 10 % siitä on mikromuovia. Muovi on erittäin kestävää ja sen hajoaminen vie vuosia. Tarvitaan siis lisätutkimuksia sen vaikutuksista sisävesistöihin, mutta pitkäikäisyytensä vuoksi ne voivat olla ympäristöriski.

Suomen ympäristökeskus SYKE julkaisi vuonna 2017 neljä eri tietopakettia 100-vuotiaan Suomen ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. 
Tiedote 21.3.2017: Mikromuovit riski myös Suomen vesistöille.

Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä

Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä (NH4-N + NO2,3-N). Vastaava luku ojitetulla suolla on 60 %. Nämä tulokset saatiin SulKa-hankkeessa vuosina 2011-2015. Hankkeessa tutkittiin turvetuotannon ojittamattomien ja ojitettujen pintavalutuskenttien pitkäaikaista puhdistustehokkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä velvoitteellisista kuormitustarkkailuista eri puolilta Suomea saatujen tulosten perusteella. Tutkimuksessa käsiteltiin aineisto 14 ojittamattomalta ja 14 ojitetulta kentältä. Lähes puolella soista tarkkailua oli tehty vähintään neljä, seitsemällä suolla jopa 8 – 23 vuotta.

Kentät toimivat kuten muutkin maaperään perustetut ns. luonnolliset vesiensuojelukosteikot. Ne poistivat valumavesistä kiintoainetta ja ravinteita koko tarkkailujakson ajan, ja osoittivat näin soveltuvansa valumavesien pitkäaikaiseen puhdistukseen. Ojitetuille kentille tulisi kuitenkin vielä kehittää menetelmiä fosforin poiston tehostamiseksi. SulKa-hankkeen tulokset on esitetty loppuraportissa (Karppinen & Postila 2015) ja Ecological Engineering –lehden julkaisussa (Heikkinen et al., 2018).

Tehdään Suomesta Euroopan mallimaa soiden tarjoamien ekosysteemipalvelujen käytössä osana vesiensuojelua! Tämän mahdollistavat runsaat suovaramme ja pitkäaikaiset kokemuksemme soiden käytöstä maankäytön vesiensuojelussa

Julkaistu 9.7.2020 klo 9.58, päivitetty 18.2.2021 klo 10.08