Hyppää sisältöön

Kuukauden luku

Vesistökunnostusverkosto julkaisee kuukausilukuja vesien tilaan liittyvistä aiheista. Kaikki kuukauden luvut löydät tältä sivulta. Voit selata niitä kategorioittain.

Aihe-ehdotuksia kuukauden luvuksi voit lähettää sivun alareunassa olevan "palaute sivun vastuuhenkilölle" -linkin kautta.

Vesieliöt

Sammakko voi laskea jopa 2000 munaa 

Sammakkolammilla käy nyt kova tohina. Sammakkolammilta kuuluu kurnutusta ja kutupuuhat tuottavat jo tulosta. Kevätpuuhat ovat alkaneet!

Ruskosammakko (Rana temporaria) usein ”sammakko”, on maamme runsaslukuisin ja tunnetuin. Sammakot talvehtivat joko vesien pohjamudassa tai maalla erilaisissa koloissa ja kivien alla. Huhti–toukokuussa ruskosammakot heräävät ja siirtyvät kohti kutulammikkojaan. Kutunsa se laskee  reheväkasvuiseen, runsasvetiseen lammikkoon, mutta jos sellaista ei ole saatavilla voi se kutea pienempäänkin lätäkköön tai rauhallisesti virtaavaan ojaan.

Naaras laskee munat suurina ”klöntteinä”, joka ensin painuu pohjaan, mutta se nousee kellumaan, kun niiden ympärillä oleva hyytelö paisuu vedessä. Munia tulee yhteensä 600-2000. Lämpimässä vedessä munista kuoriutuu viikossa toukkia eli nuijapäitä. Muodonvaihdos sammakon ilmiasuun tapahtuu Etelä-Suomessa kesällä–loppukesällä, jolloin nuoria sammakoita voi tavata suuria määriä vesistöjen lähellä hyppimässä, kävelemässä tai uimassa ”sammakkoa”.

Suomessa elää luontaisesti kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis) ja rupikonna (Bufo bufo). Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen mukana levinnyttä mölysammakkoa (Pelophylax ridibundus).

Koska sammakko ja sen kutu sekä nuijapäät on rauhoitettu, niiden tulee antaa olla rauhassa, ja pienet sormet malttaa pitää kurissa. Sammakot ovat hyviä indikaattoreita luonnon tilasta. Ne vaativat puhtaita ja monimuotoisia elinympäristöjä sekä vedessä että maalla.

Nahkiaisia elää 30ssa Itämereen laskevassa joessa

Nahkiaisen elintavat ovat yhtä omituiset kuin sen ulkonäkökin. Sen toukat, silmättömät likomadot, elävät joessa tai purossa ja siivilöivät virrasta ja pohjasta ravintoa. 3-5 vuoden kuluttua likomadot muuttuvat suurisilmäisiksi nahkiaisiksi, jotka piilottelevat joen pohjalla puoli vuotta syömättä. Sitten ne muuttavat mereen ja elävät siellä muutaman vuoden. Ruokaillessaan nahkiainen imeytyy kalan kylkeen imukuppimaisella suullaan ja raastaa kalasta lihaa ja imee verta. Merivaiheen jälkeen nahkiaiset vaeltavat jokeen ja lakkaavat taas syömästä, kunnes kevään tullen kutevat sorapohjalle - ja kuolevat.

Nahkiaiset kuuluvat ympyräsuisten yläluokkaan ja ovat vain kaukaista sukua leuallisille kaloille. Maailman noin 40 nahkiaislajista Suomessa elää kaksi: nahkiainen (Lampetra fluviatilis) ja pikkunahkiainen (Lampetra planeri). Lisäksi merinahkiainen (Petromyzon marinus) vierailee satunnaisesti Suomen merialueella.

Nahkiaisia tavataan noin 30 Itämereen laskevassa joessa. Pikkunahkiainen viihtyy aikuisenakin pienissä puroissa ja sitä tavataan koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Vaikka nahkiainen onkin edelleen yleinen laji, sen kanta on heikentynyt vesirakentamisen ja vesistöjen säännöstelyn vuoksi. Sen uhanalaisuusluokitus on silmällä pidettävä ja se on rauhoitettu huhtikuun alusta elokuun puoliväliin. Ilmaston muutos voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia nahkiaiselle ja vähentää nahkiaissaalista, jos jokien virtaamat pienenevät ilmaston lämmetessä.

Raakku, Suomen vanhin eläin, voi elää jopa yli 200 vuotiaaksi!

Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on satoja miljoonia vuosia vanha laji, ja äärimmäisen pitkäikäinen. Raakut voivat elää jopa yli 200-vuotiaiksi!

Raakkuja tavattiin aiemmin lähes koko maassamme, mutta nyt ne voivat huonosti ja ovat erittäin uhanalaisia. Elinvoimaisia eli lisääntyviä raakkupopulaatioita on Suomessa enää muutamissa joissa. Raakut viihtyvät vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa. Ne säilyvät lisääntymiskykyisinä koko ikänsä, mutta tarvitsevat isäntäkaloikseen lohen tai taimenen ja kasvualustakseen puhtaan joen pohjan.

Lohi- ja taimenkantojen huonon kunnon vuoksi jokihelmisimpukalta usein puuttuu isäntäkala, jonka kiduksissa se elää osan elinkierrostaan. Myös raakkujen lisääntyminen on heikkoa, koska huono vedenlaatu ja pohjan liettyminen vaikeuttavat simpukoiden ravinnon saantia.

Raakuilla on suuri merkitys jokivesiemme puhdistajina, sillä yksi raakku voi suodattaa jopa kymmeniä litroja vettä päivässä. Raakut ovat vesiemme avainlajeja, joiden pelastamiseksi on ryhdytty toimiin vesiä ja valuma-alueita kunnostamalla, suojelualueita perustamalla sekä viemällä raakkuja kuntoutukseen Konneveden tutkimuslaitokselle ja sieltä kasvattamoon.

Suomen sisävesien kalansaalis oli 29 miljoonaa kiloa vuonna 2018

Vapaa-ajan kalastajien osuus siitä on noin 23 miljoonaa kiloa, ammattikalastajien noin 6 miljoonaa kiloa. Määrä on vain noin 7 kg/ha, minkä perusteella Suomen järviä voidaankin pitää alikalastettuina. Ammattikalastuksessa järvien tärkein saalislaji on muikku. Taloudellisesti toiseksi tärkein on kuha; painon perusteella taas hoitokalastussaaliina saatu särki, jonka yhteydessä on tilastoitu myös muu hoitokalastussaalis. Myös ahvenen ja lahnan osuus on suuri. Sisävesien saaliin osuus on vain muutama prosentti Suomen kalakaupasta.

Kotitarve- ja vapaa-ajan kalastajien saaliissa tärkeimpiä ovat ahven ja hauki. Myös kuhan, särjen ja muikun osuus on suuri. Vapaa-ajankalastajia on lähes 1,6 miljoonaa. Miehistä kalastaa noin 40 prosenttia ja naisista 20 prosenttia. Kalastajamäärät ovat laskeneet 2000-luvulla, mutta viime aikoina kalastusharrastus on lisääntynyt erityisesti alle 10-vuotiaiden ja yli 45-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa.

Luonnonvarakeskus LUKE seuraa sekä kalastajien määriä että vapaa-ajan kalastajien ja ammattikalastajien saaliita.

Keväällä 2018 kuoriutuneita lohenpoikasia löytyi yli 40 pieneltä alalta Iijoesta: lohi lisääntyy joessa luonnollisesti

" Luonnossa syntyneitä lohenpoikasia on löydetty Iijoen vanhasta luonnonuomasta Iissä. Löytö todistaa lohen lisääntyvän luontaisesti Iijoessa.

Tänä keväänä kuoriutuneita poikasia löydettiin Raasakan vanhasta uomasta pieneltä alalta yli 40 kappaletta. Löydöt tehtiin koealojen sähkökalastuksessa maanantaina 1. lokakuuta.

Lohet nousevat vanhaan uomaan Uiskarin kalatien kautta, mutta säännöstelypadon ja Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle ne eivät pysty nousemaan.

Iijoen vanhaa luonnonuomaa kehitetään viisivuotisella hankkeella, jossa mukana ovat Iin kunta, PVO-Vesivoima sekä Etelä- ja Pohjois-Iin jakokunnat.

Viime vuonna alkaneen hankkeen tiimoilta tänä ja viime kesänä sekä syksynä uomassa on ajoittain juoksutettu tavallista enemmän vettä, mikä mahdollistaa kalojen nousun.

Uiskarin kalatietä on paranneltu useista kohdista kaloille sopivammaksi, ja kalatielle on asennettu kalojen liikkeitä seuraavat laskurit.

Tänä vuonna kaloja on syyskuun loppuun mennessä noussut uomaan neljä kertaa viime vuotta enemmän. Kalojen nousu, erityisesti siian nousu, jatkuu vielä, ja veden lisäjuoksutuksia jatketaan arviolta lokakuun puoliväliin asti." Kalevan Uutinen 2.10.2018

Suomalaiset kuluttivat kalaa noin 14 kiloa asukasta kohti vuonna 2017. Kotimaisen kalan osuus oli vain noin 4 kiloa

Kotimaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua kirjolohta (1,2 kiloa). Kotimaisista luonnonkaloista eniten syötiin muikkua (0,61 kiloa), haukea (0,44 kiloa), ahventa (0,41 kiloa), kuhaa (0,40 kiloa), silakkaa (0,31 kiloa) ja siikaa (0,29 kiloa).

Ulkomaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua lohta (4,0 kiloa). Tuontilohen kulutus kasvoi edellisvuoteen verrattuna lähes 14 prosenttia. Norjalaisen kasvatetun lohen jälkeen eniten ulkomaisista tuotteista kulutettiin tonnikalasäilykkeitä ja –valmisteita, kasvatettua kirjolohta, sillisäilykkeitä, pakastettua seitiä sekä katkarapuja ja katkaraputuotteita.

Kalan kokonaiskulutus kasvoi edellisvuodesta noin kuusi prosenttia. Tilasto perustuu kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen saalistilastoihin, kalanviljelyn tuotantotilastoon sekä kalan ulkomaankauppatilastoon. Lukemat on laskettu fileepainon mukaan.

Suomessa kasvatetaan kirjolohen lisäksi taimenta, nieriää, sampia, kuhaa ja ankeriasta 284 kalanviljely-yrityksessä. Kaloja viljellään ruokakalan lisäksi istutettavaksi luonnonvesiin. Kalaa jalostavia yrityksiä on 143. Jalostamot käyttivät vuonna 2017 jalosteiden raaka-aineena 51 miljoonaa kiloa kotimaista kalaa ja 28 miljoonaa kiloa ulkomaista kalaa.

Lähteet:

Arvion mukaan särkikaloissa on 0,7-0,8 % fosforia.

 

Kun rehevöityneessä järvessä on hehtaarilla tuhansia kappaleita ja satoja kiloja eläinplanktonia syöviä ja pohjaravintoa käyttäviä särkikaloja, kalasto voi osaltaan olla yksi sinileväkukintoja voimistava tekijä. Hoitokalastamalla särkikaloja voidaan vähentää sinileväkukintoja. Saaliin mukana poistuu vesistöstä myös ravinteita. Arvioiden mukaan särkikalojen tuorepainosta on 0,7 - 0,8 % fosforia, joten 1000 kilon saalis poistaa 7 - 8 kg järveen tullutta fosforia.

Ravintoketjukunnostukseen liittyy usein myös muun muassa petokalojen istutusta, kalastuksen ohjausta sekä elinympäristön hoitoa, esimerkiksi umpeenkasvaneen rannan niittoa. Kalastamalla särkikaloja kotikäyttöön ruoaksi tai kotieläimille jokainen voi omalta osin hoitaa kotijärveään.

Katso Mitä hoitokalastus on –video ja aloita järven kunnostuksen suunnittelu tutustumalla Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito –oppaaseen. Vesistökunnostusverkoston Ruokaa särjestä –kurssisivulta löydät herkullisia reseptejä särkiruoan valmistamiseen.

Vesien tila

Puroista vain 1-2 % arvioidaan olevan luonnontilaisia

Purot, lähteet ja muut pienvedet ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna hälyttävän huonossa tilassa. Vuonna 2019 julkaistu opas tukee vesien tilasta huolestuneita asukkaita, viranomaisia ja yhdistyksiä käytännön työssä ja taustan ymmärtämisessä. Suojelutyön suunnittelussa on hyvä tuntea pienvesiin liittyvä lainsäädäntö, käsitteet ja määritelmät. Oppaan ohjeet auttavat myös tunnistamaan erilaiset pienvedet maastossa.

Pienvesiä ovat purojen lisäksi lammet, norot, lähteet sekä maankohoamisen seurauksena syntyneet kluuvitjärvet ja fladat. Pienvedet kärsivät mm. ojituksista, hakkuista, vesirakentamisesta ja vesistöjen rehevöitymisestä. Uusia uhkia aiheuttavat ilmastonmuutos ja vieraslajit.

Kesällä 2018 erinomaisia uimavesiä oli Suomessa 84,7 prosenttia kaikista 301 Suomen EU:lle raportoimista uimavesistä.

Virallisten uimarantojen vedenlaatua tarkkaillaan joka kesä mm. ulosteperäisten bakteerien ja sinilevän osalta. Viime kesänä kaikista 301 Suomen EU:lle raportoimasta uimarannasta 255 eli 84,7 prosenttia oli laadultaan erinomaisia ja täyttivät EU:n uimavesille asettamat laatuvaatimukset. Hyvä tai välttävä uimavesi oli 27 rannalla. Huonolaatuiseksi uimavesi luokiteltiin vain yhdellä rannalla.

Tuloksia huononsivat ulosteperäisen E.coli –bakteerin löydökset tai sinilevähavainnot. Joka tapauksessa kansalaisia tiedotettiin ja vedenlaatua tarkkailtiin, kunnes analyysit olivat puhtaita, kuten tuleekin tehdä. Lisäksi joissain tapauksissa tehtiin tarkempia lisäselvityksiä laatuhaitan syyn selvittämiseksi. Tällaisia toimia olivat esimerkiksi kiinteistökohtaisen viemäröintitilanteen ja hulevesien laadun selvittäminen sekä ranta-alueella tehtyjen kunnostustöiden selvittäminen.

Kaikkien suurimpien EU:n uimarantojen vuosittaista laatuluokitusta voi seurata Euroopan ympäristöviraston sivulta karttaa zoomaamalla. Lisää tietoa suurimpien uimarantojen vedenlaadun valvonnasta ja tilastoista löytyy Valviran nettisivuilta.

Vesienhoidon 3. kauden arvioinnissa on mukana kaikkiaan 6875 vesimuodostumaa

Vesimuodostuman ekologista tilaa arvioidaan parhaillaan ELY-keskuksissa. Vesienhoidon 3. kauden arvioinnissa on mukana kaikkiaan 6875 vesimuodostumaa. Kohteilta on koottu tietoa levien, kasvien ja eliöstön tilasta, joita verrataan luonnonoloihin vastaavissa vesistöissä, joihin ihmistoiminta ei ole vaikuttanut. Lisäksi on arvioitu veden fysikaalis-kemiallisia laatutekijöitä, kuten ravinnepitoisuutta, happamuutta ja näkösyvyyttä sekä hydro-morfologista muuttuneisuutta kuten vesirakentamista. Vesimuodostumille arvioidaan myös kemiallinen tila vedestä ja kaloista sekä joissain tapauksissa pohjasedimenteistä tutkittujen haitallisten aineiden pitoisuuksien perusteella. Tila-arvioita käytetään vesistöjen hoito- ja kunnostustarpeen määrittelyssä.

Vesiensuojelun tehostamiseen suunnataan 45 miljoonaa euroa vuosina 2019-2021

Ympäristöministeriö on käynnistänyt vesiensuojelun tehostamisohjelman, joka tuo runsaasti mahdollisuuksia vesiensuojeluun tulevina vuosina.

Eduskunta on myöntänyt merkittävän rahoituksen vesiensuojelun tehostamiseen. Vesiensuojelua tuetaan tehostamisohjelman kautta tänä vuonna 15 miljoonalla eurolla. Yhteensä vesiensuojeluun suunnataan ohjelman kautta 45 miljoonaa euroa vuosina 2019-2021.

Ohjelma täydentää muuta vesiensuojelun rahoitusta, kuten EU-varoja, jotka ovat merkittäviä muun muassa maatalouden vesiensuojelussa.

10 "käskyä" vesistökunnostajalle auttaa alkuun ja kannustaa

" Kun kotivesistössä ilmenee ongelmia, usein syntyy ajatus: jotain tarttis tehdä! Mutta kuinka maallikko pääsee alkuun? Mihin toimiin ensiksi pitäisi ryhtyä? Mistä saa tietoa? Entä rahaa? Vesistön kunnostus on monivaiheinen ja monimutkaisen prosessi, joka saattaa nostattaa kädet pystyyn. Kun jakaa prosessin sopivankokoisiin osiin, siitä tulee hallittava ja mahdollinen. Norsu syödään pieninä paloina. Ei siis pidä luovuttaa.

Jokainen vesistö on omanlaisensa omine ongelmineen. Tietoa kunnostuksista on saatavilla valtavasti, jopa niin, että on riski sairastua infoähkyyn. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistyksen Vesienhoidon käsikirja taitaa silti olla ainoa, joka on kirjoitettu omista kunnostuskokemuksista, nyrkit savessa. "

Katso kyseisen vesienhoitoyhdistyksen kokemuksiin perustuvat 10 käskyä vesistökunnostajalle.

Suomi raportoi 118 vesiin liittyvää asiakokonaisuutta kansainvälisten ympäristösopimusten puitteissa säännöllisin väliajoin

Eniten vesiasioita raportoidaan Itämeren Suojelukomissiolle Helcomille (46 kpl) ja Euroopan komissiolle (39 kpl), mutta raportointien työläys ja rytmi vaihtelevat suuresti. Joka kuudes vuosi raportoitavat vesienhoitosuunnitelmat vaativat kymmenien henkilöiden yhteistyötä, kun taas Koillis-Atlantin suojelusopimus (OSPAR) koskee Itämeren rantavaltioita vain välillisesti. Raportoitava aineisto kerätään eri tietolähteistä ja vaatii suurta työpanosta ympäristöseurannoista vastaavilta laitoksilta.

Voit tutustua raportoitaviin asioihin Euroopan ympäristöviraston (EEA) ylläpitämässä raportointitietokannassa.

Vuonna 2017 Suomessa oli 811 järveä, joiden ekologisessa tilassa oli parannettavaa.

Suomen järvien tila on keskimäärin hyvä ja 85 % järviemme pinta-alasta on EU:n vesipuitedirektiivin mukaisen ekologisen luokittelun mukaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Suomessa on kuitenkin vielä 811 järveä, jotka on luokiteltu tyydyttävään, välttävään tai huonoon tilaan.

Suomen noin 4500 luokitelluista järvistä on erinomaisessa tilassa olevia 25 %, kun taas kaikkein huonoimmassa tilassa olevia järviä on 0.5 %. Tila määritellään vertaamalla järveä ihmistoiminnan vaikutuksiin. Mitä vähäisempi ihmistoiminnan vaikutus on sitä parempi ekologinen laatu: erinomaisessa tilassa olevan järven tila ei ole heikentynyt lainkaan ihmisten takia.

Kun vesistöt lämpenevät, sinileväkukinnat yleistyvät. Riski on suurempi huonon, välttävän tai tyydyttävän kuin hyvän tai erinomaisen tilan järvissä. Sinilevää esiintyy erityisesti rehevöityneissä vesistöissä, mutta sitä voi esiintyä myös vähäravinteikkaissa. Esiintymiseen vaikuttavat esimerkiksi lämpötila, veden vaihtuvuus ja ravintoketju. Noin puolet sinileväesiintymistä on myrkyllisiä, joten sinileväisessä vedessä ei kannata uida, eikä sitä pidä käyttää juoma-, pesu-, tai löylyvetenä.

Tutustu Suomen ympäristökeskuksen sähköiseen vesikarttaan ja pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila -sivustoon, Vesistökunnostusverkoston sivuilla oleviin Apua vesistöjen kunnostamiseen -tietopaketteihin.

Vesivarat ja havainnot

Lauhan 2018-2019 talven vuoksi järvien jäänpaksuus oli jopa 16 senttimetriä alle pitkän ajan keskiarvon

Kaikilla valtakunnallisilla SYKEn järven jäänpaksuuden mittausasemilla ei pystytty edes mittaamaan jäänpaksuutta jäiden ollessa liian heikkoja (tilanne 10.12.2018). Niillä järvillä, joilla paksuus voitiin mitata, erotus keskiarvoon oli jopa 16 senttimetriä. Esimerkiksi Kilpisjärvellä jäänpaksuus on joulukuussa 2018 vasta 18 cm.

SYKEn valtakunnallisten mittausten lisäksi voi seurata kansalaishavaintoja ja lisätä omia Järviwikissä.

SYKEn vesistömallin laskemasta jäänpaksuuskartasta voi seurata järvien jäätilannetta valtakunnallisesti sekä klikata kartasta paikkakuntakohtaisen ennusteen. Samasta paikasta voi seurata myös esim. pintaveden korkeutta ja virtaamaa.

Merialueiden jäätilannetta voi seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

    Sinilevätilanne käytiin vuonna 2018 tarkastamassa 300 havaintopaikalla sisävesillä ja merialueilla viikoittain kesä-syyskuussa

    Havaintopaikat muodostavat valtakunnallisen leväseurantaverkoston, jonka toteuttavat yhteistyössä SYKE, ELY-keskukset ja kunnat. Joka viikko kiinteiden havaintopaikkojen perusteella lasketaan leväbarometri, joka kuvaa sinilevätilannetta suhteessa aiempiin vuosiin. Alueelliset leväbarometrit löytyvät ELY-keskusten levätilanne-sivuilta. Edellisten vuosien leväbarometrejä voi tarkastella Järviwikin Leväarkistossa.

    Pahin leväkesä leväseurannan aikana vuodesta 1998 lähtien on ollut tähän mennessä vuosi 2002. Leväbarometri kohosi korkealle yli keskiarvon lähes joka viikko niin sisävesillä kuin merialueillakin. Leväbarometrin toistaiseksi suurin arvo 0,93 on merialueen lukema viikolta 29 heinäkuussa 2002. Kuluvana kesänä barometrin korkein arvo on ollut lähes 0,4 viikolla 30.

    Kesä 2002 muistutti monelta osin ennätyskesää 1997, jolloin myrkyllisiä levälauttoja ajautui runsaasti rannoille, useat ihmiset saivat myrkytysoireita ja koiria kuoli. Kesän 1997 kokemukset olivatkin viimeinen sysäys, joka sai ympäristöviranomaiset käynnistämään systemaattisen viikoittaisen leväseurannan heti seuraavana kesänä 1998.

    Ajankohtaista levätilannetta voi seurata Järviwikistä. Sieltä löytyvät myös levä-arkistot. Valtakunnalliset kuukausittaiset levätilannekatsaukset löytyvät SYKEn sivulta.

    Pintaveden lämpötila poikkesi jopa 5 astetta ajankohdan keskiarvosta ylöspäin lämpimän alkukesän 2018 johdosta

    Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa pintavesien lämpötiloja. Suurin poikkeama 1.6.2018 löytyi Saimaan Lauritsalasta, jossa pintaveden lämpötila oli 17.8 astetta.

    Pintaveden lämpötila mitataan perinteisesti vedenkorkeusasteikkopaikkojen rannan läheisyydestä 20 cm pinnasta alaspäin aamuisin klo 8 aikaan. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Pääosa asemista toimii automaattisesti.

    Järvien pintaveden lämpötilaennusteita voit katsoa tarkemmin täältä. Kansalaishavaintoja löytyy valtakunnallisten SYKEn havaintojen lisäksi Järviwikistä.

    261 järvellä, joella tai merialueella havaittiin sinilevää vuonna 2016

    Vesistökunnostusverkoston marraskuun luku

    Järvi- ja meriwikistä löytyy yhteenveto vuoden 2016 levähavainnoista. Yhteenvedossa ovat mukana sekä valtakunnallisesta leväseurannan että kansalaisten lähettämät havainnot.

    Järviwiki on Suomen järvien oma wiki eli verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan käyttäjien yhteistyöllä. Järviwikistä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvestämme sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Järviwikin sisällön tuottamiseen ja muokkaamiseen kuka tahansa voi osallistua.Tavallisia tekstisisältöjä muokataan samaan tapaan kuin esimerkiksi Wikipediassa.

    Omia havaintoja vaikkapa jääpeitteesä tai levätilanteesta voit käydä lisäämässä helposti myös älypuhelimella käyttämällä havaintolähettiä

    50 euron arvoinen uintikokemus

    Tyttö uimassa
    Kuva: Suvi Martinmäki

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon.

    Me suomalaiset virkistymme vedestä ympäri vuoden. Luonnonvesissä uidaan, kalastetaan, veneillään, vesistöjen rannoilla asutaan, retkeillään ja mökkeillään. Uinti on kävelyn jälkeen toiseksi suosituin ulkoiluharrastus, eikä se maksa mitään. Veden kunto vaikuttaa suuresti siihen, millainen hyöty virkistäytymisestä koetaan. Vaikka suuri osa suomalaisista kokee uimapaikkojen kunnon tällä hetkellä suhteellisen hyväksi, on vesistöjen rehevöityminen ja leväkasvustot monessa vesistössä todellinen ja huolestuttava ilmiö.

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon. Mikäli vedenlaatu olisi hyvä kaikissa vesistöissä, voisi uinnin vuotuinen virkistysarvo nousta nykyisestä 1,2 miljoonasta eurosta noin neljään miljoonaan euroon (Lankia 2013). Koska uinti on vain yksi virkistäytymismuoto, on ilmeistä, että vesistöjen hyvän kunnon säilyttämisessä ja kunnon parantamisessa on suuri hyvinvointipotentiaali.

    Vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Vesi itsessään on mittaamattoman arvokas. Pidetään siitä huolta!

    Lisätietoa:

    Suomen vesivarojen arvoa on selvitetty ja siitä on julkaistu vastikään kattava raportti:
    Vesivarojen arvo suomessa. Sari Väisänen ja Lauri Ahopelto (toim.). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016.

    Tuija Lankian kirjoittama artikkeli Vesitalous lehteen (4/2013): Hyvinvointia kirkkaista uimavesistä, käsittelee veden laadun muutosten vaikutuksia virkistyskäyttöön.

    Vesistökuormitus

    Alle 5 millimetrin kokoiset muovihiukkaset luokitellaan mikromuoveiksi

    kuukauden_luku_mikromuovi

    Suomen järvien tila on keskimäärin hyvä tehokkaiden vesiensuojelutoimien vuoksi, mutta kunnostustyötä vielä riittää. Valtameret ja vesistöt ovat kohdanneet uuden uhan – muovin ja erityisesti mikromuovin. Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Primaaria mikromuovia voi olla esimerkiksi voiteissa ja hammastahnassa. Sekundaari mikromuovi hajoaa isommasta muovikappaleesta, kuten ajoneuvojen renkaista tai vesistössä jo olevista muoviroskista.

    Maailman merissä on 250 000 tonnia muoviroskaa, ja arviolta 10 % siitä on mikromuovia. Muovi on erittäin kestävää ja sen hajoaminen vie vuosia. Tarvitaan siis lisätutkimuksia sen vaikutuksista sisävesistöihin, mutta pitkäikäisyytensä vuoksi ne voivat olla ympäristöriski.

    Suomen ympäristökeskus SYKE julkaisi vuonna 2017 neljä eri tietopakettia 100-vuotiaan Suomen ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta. 
    Tiedote 21.3.2017: Mikromuovit riski myös Suomen vesistöille.

    Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä

    Ojittamaton suo poistaa keskimäärin 77 % suon pinnalla virtaavan valumaveden epäorgaanisesta typestä (NH4-N + NO2,3-N). Vastaava luku ojitetulla suolla on 60 %. Nämä tulokset saatiin SulKa-hankkeessa vuosina 2011-2015. Hankkeessa tutkittiin turvetuotannon ojittamattomien ja ojitettujen pintavalutuskenttien pitkäaikaista puhdistustehokkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä velvoitteellisista kuormitustarkkailuista eri puolilta Suomea saatujen tulosten perusteella. Tutkimuksessa käsiteltiin aineisto 14 ojittamattomalta ja 14 ojitetulta kentältä. Lähes puolella soista tarkkailua oli tehty vähintään neljä, seitsemällä suolla jopa 8 – 23 vuotta.

    Kentät toimivat kuten muutkin maaperään perustetut ns. luonnolliset vesiensuojelukosteikot. Ne poistivat valumavesistä kiintoainetta ja ravinteita koko tarkkailujakson ajan, ja osoittivat näin soveltuvansa valumavesien pitkäaikaiseen puhdistukseen. Ojitetuille kentille tulisi kuitenkin vielä kehittää menetelmiä fosforin poiston tehostamiseksi. SulKa-hankkeen tulokset on esitetty loppuraportissa (Karppinen & Postila 2015) ja Ecological Engineering –lehden julkaisussa (Heikkinen et al., 2018).

    Tehdään Suomesta Euroopan mallimaa soiden tarjoamien ekosysteemipalvelujen käytössä osana vesiensuojelua! Tämän mahdollistavat runsaat suovaramme ja pitkäaikaiset kokemuksemme soiden käytöstä maankäytön vesiensuojelussa

    Julkaistu 30.6.2020 klo 9.29, päivitetty 30.6.2020 klo 13.37