Rehevöityminen

Valuma-alueelta tuleva ravinne- eli fosfori- ja typpikuormitus aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Rehevöityminen on havaittavissa veden laadun heikkenemisenä, vesikasvillisuuden runsastumisena ja pohjien limoittumisena, mikä aiheutuu pohjalevien kasvun voimistumisesta. Rehevöitymisen aiheuttamia muutoksia voidaan havaita myös virtavesien pohjaeläimissä ja kaloissa.

Virtaavissa vesissä ravinnekuormituksella on voimakkaimmin rehevöittävä vaikutus kesän ja syksyn pienten virtaamien aikana, jolloin ravinnepitoisuuksien laimentuminen jokiuomassa on vähäisintä ja perustuotanto on voimakkaimmillaan. Joki- ja purovesissä ravinteet kulkeutuvat virran mukana alaspäin. Kesäisin kasvit, mikrobit ja pohjaeläimet käyttävät osan ravinteista. Eliöiden kuollessa ja pohjaeläinten ulosteiden muodossa ravinteet vapautuvat uudelleen veteen, kulkeutuvat alavirran suuntaan ja pidättyvät uudelleen.

Ylävirrassa oleva kuormituslähde vaikuttaa koko alapuoliseen jokiuomaan. Varsinaiset vesistöhaitat ovat usein voimakkaimmat heti kuormituslähteen alapuolella. Kuormituksesta aiheutuvia vesistöhaittoja esiintyy yleisesti myös joen suulla, minne kaikki jokeen kohdistunut kuormitus lopulta kulkeutuu.

Julkaistu 3.4.2014 klo 11.10, päivitetty 2.7.2019 klo 10.47