Padot ja penkereet

Tulvasuojelun ja energiantuotannon tarpeisiin jokivesistöihin on rakennettu voimalaitos-, säännöstely- ja pohjapatoja, jotka vaikuttavat virtaamiin ja vaikeuttavat monin paikoin vesieliöiden vapaata liikkumista. Myös puroissa on runsaasti erilaisia rakenteita, jotka estävät eliöstön vapaan liikkumisen vesistön osasta toiseen. Vanhat myllypadot, pienvesivoimalaitokset, vanhat uittorakenteet ja huonosti asennetut tierummut estävät edelleen monin paikoin eliöstön kulkua.

Eliöstön esteetön liikkuminen vesistön osasta toiseen on tärkeä tekijä purojen, jokien ja järvien muodostamassa kokonaisuudessa. Vaeltaville lajeille, kuten monille lohikaloille, tämä on elinehto. Vaellusesteiden poisto on erittäin tärkeä osa virtavesien kunnostuksen kokonaisuutta. Latvapuron kalataloudellisesta kunnostuksesta saatavat hyödyt jäävät vähäisiksi, jos halutut kalalajit eivät pääse nousemaan kunnostetulle alueelle.

Vesistön virtaamien säännöstelyllä on muutettu jokien luontaisia virtaamavaihteluita. Lyhytaikainen virtaamien säätely eli vuorokausisäännöstely muun muassa lisää rantojen ja uoman pohjan eroosiota padon alapuolisessa uomassa ja pakottaa vesieliöt jatkuvasti etsimään suotuisampia elinolosuhteita.

Tulvapenkereiden rakentaminen on muuttanut rantojen luonnollisia piirteitä ja luontaiset tulva-alueet ja kosteikot ovat harvinaistuneet. Tulva-alueet kuuluvat luontaisena osana jokilaaksojen toimintaan ja niistä on monia hyötyjä vesistöjen veden laadun ja vesiluonnon monimuotoisuuden kannalta.

Julkaistu 3.4.2014 klo 14.31, päivitetty 2.7.2019 klo 10.50