Ulkoisen kuormituksen vähentäminen

Ulkoinen kuormitus koostuu jokien, purojen, norojen ja ojien kautta järveen valuvien vesien sisältämistä ravinteista ja kiintoaineesta. Vesistöjen kunnostuksen yhteydessä on siten aina tärkeää tarkastella niiden valuma-aluetta. Kuormituksen vähentämisen päämääränä on estää kuormituksen syntyminen sekä pyrkiä pidättämään kuormitus mahdollisimman lähelle sen syntypaikkaa. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että ulkoinen kuormitus on vahvasti sidoksissa vesitilanteeseen. Jos sataa runsaasti, kuormitus kasvaa vähävetiseen aikaan verrattuna.

Suurten teollisuuslaitosten ja yhdyskuntien jätevesien aiheuttama pistekuormitus väheni viime vuosikymmeninä jäteveden puhdistusmenetelmien tehostuessa. Maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen aiheuttama hajakuormitus on kuitenkin edelleen niin suuri, että rehevöityminen etenee. Vesistöjen kunnostustoimenpiteisiin ryhdyttäessä on syytä arvioida hajakuormituksen määrä ja jos valuma-alueelta tuleva kuormitus on liian suuri, se on tärkeää saada kuriin, jotta kunnostetun vesistön tila säilyisi hyvänä myös pitkällä aikavälillä.

Pitkäkestoisen ravinnekuormituksen seurauksena vesistö rehevöityy, joka voi ilmetä muun muassa voimakkaana sinileväsamennuksena. © Kuva: Laura Härkönen

Kuormitusta voidaan vähentää

Maankäytössä tehokkainta vesiensuojelua on eroosion ehkäiseminen. Vesistökuormitusta voidaan vähentää toteuttamalla maa- ja metsätalousuomien kunnossapitoperkaukset mahdollisimman kevyin toimenpitein ja hyödyntämällä luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä. Metsätalouden toimenpiteitä suunniteltaessa on esimerkiksi arvioitava tarkkaan ojien kunnostamisen tarpeellisuus. Ainoastaan puuston kasvun kannalta välttämättömimmät ojat kannattaa perata.

Maatalousvaltaisilla valuma-alueilla voidaan pelloilta vesistöihin valuvien ravinteiden määrää vähentää muun muassa lannoituksen oikealla ajoittamisella ja sopivilla lannoitemäärillä, säätösalaojituksella ja suosimalla kevennettyjä maanmuokkausmenetelmiä.

Kosteikot, suojavyöhykkeet ja pintavalutuskentät vähentävät maa-aineksen ja ravinteiden kulkeutumista pelloilta ja ojitetuilta metsäalueilta vesistöihin. Laskeutusaltailla, niihin yhdistetyillä putkipadoilla sekä puroihin ja valtaojiin tehdyillä pienten patoaltaiden ketjuilla voidaan puolestaan hidastaa veden virtausta ja samalla pysäyttää veteen jo joutunutta kiintoainetta.

Turvetuotannossa käytetyimpiä vesiensuojelukeinoja ovat sarkaojarakenteiden, laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien perustaminen sekä veden kemiallinen puhdistaminen.

Haja- ja loma-asutuksen vesistökuormituksen syntymistä voidaan ehkäistä asianmukaisilla jätevedenkäsittelymenetelmillä. Loma-asunnoilla viemäröidyn alueen ulkopuolella voidaan esimerkiksi käyttää WC:n asemasta kuivakäymälöitä.

Eri maankäyttömuotojen vesiensuojelusta on koottu kattavasti lisätietoa erillisille sivuille:

 

Julkaistu 24.6.2013 klo 15.01, päivitetty 19.8.2020 klo 10.26