Suomen järvien keskimääräinen syvyys on vain seitsemän metriä eli monet Suomen järvistä ovat luontaisesti matalia. Noin kolmen tuhannen järven vedenpintaa on myös aikoinaan laskettu uuden viljelymaan hankkimiseksi.
Ulkoinen kuormitus kiihdyttää mataloitumista. Matalan järven vesitilavuus on pieni ja pohjan vaikutus veden laatuun suurempi kuin syvissä järvissä. Matalissa järvissä rantojen lietteisyys ja runsas vesikasvillisuus voivat aiheuttaa haittaa virkistyskäytölle. Kovina pakkastalvina matala järvi saattaa jäätyä pohjaan saakka. Happikadot talvella ovat matalassa järvessä yleisiä ja ne voivat aiheuttaa kalakuolemia. Kesällä puolestaan tuuli sekoittaa järveä pohjaa myöten, jolloin pohjaan sitoutuneet ravinteet pääsevät uudelleen kasvien ja levien käyttöön.
Matalien järvien rannoilla on usein runsaasti vesikasvillisuutta. Kuva: Seppo Hellsten.