Tornionjoen vesienhoitoalueen erityispiirteet

Pintavedet ja merialue

Tornionjoen valuma-alue on kooltaan 40 157 km2, mistä 64 % sijaitsee Ruotsin ja loput Suomen puolella. Valuma-alue ulottuu Ruotsin pohjoisilta tunturialueilta ja Suomen lapin luoteisosista etelään Perämeren rannikolle saakka. Paikoin vesistöalueen latvaosat ulottuvat Norjan puolelle. Vesistö koostuu kahdesta suuresta joesta; Ruotsin puolelta virtaavasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka kulkee Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Joet yhtyvät Pajalan kunnan kirkonkylän eteläpuolella.

Ruotsin puoleinen Tornionjoki on luonteeltaan erikoinen kahteen suuntaan laskeva joki (ns. bifurkaatiojoki). Junosuvannossa Tornionjoen pääuomaan laskevasta joesta haarautuu Täräntöjoki, joka laskee etelään Kalixjokeen. Yli puolet Ruotsin puoleisen Tornionjoen latvaosien vedestä (n. 56 %) virtaa Kalixjokeen. Noin 25 km ennen jokisuuta Tornionjoesta erkanee Suomen puolella erillinen suuhaara, Liakanjoki, jonka kautta virtaa keskimäärin 7 % Tornionjoen kokonaisvirtaamasta.

Suomen puoleisella vesienhoitoalueen osalla on yhteensä 178 yli 50 ha:n järveä ja 58 jokea, joiden valuma-alue yli 100 km2. Tornionjoen alueella esiintyvät lähes kaikki Suomen jokityypit. Valuma-alueen yläosan vesistöt ovat kirkkaita ja vähähumuksisia. Alaosalla soiden osuus kasvaa ja humuspitoisuus on suurempi. Tornionjoki on yksi harvoista säännöstelemättömistä suurista joista, josta vielä löytyy Itämerenlohen ja meritaimenen luontaisesti lisääntyvä kanta. Asutus ja muu kuormittava toiminta on keskittynyt valuma-alueen eteläosiin. Tengeliönjokea sekä Raanujärveä ja Vietosta säännöstellään voimatalouden tarpeisiin.

Perämeren rannikkovedet ovat kokonaisuudessaan matalia ja pääosin tuulelle alttiita, mutta alueella on myös suojaisia lahtialueita. Oman lisäpiirteensä tuo maankohoaminen. Jokivesien vaikutus näkyy selkeästi korkeassa humuspitoisuudessa ja alhaisessa suolapitoisuudessa. Jääpeitteinen kausi on pitkä ja vedet suhteellisen kylmiä. Monet alueen eliölajeista elävät sekä suolapitoisuuden että lämpötilan osalta sietokykynsä äärirajoilla.

Kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä on havaittu lähinnä rannikolla, jossa jokien mukanaan tuoman kuormituksen, asutuksen ja teollisuuslaitosten kuormituksen vaikutukset ovat suurimmat. Perämeri on ominaispiirteittensä vuoksi kuitenkin herkkä kuormitukselle. Tornion edustalla suurin Suomen puolen pistekuormitus tulee metalliteollisuudesta.

Pohjavedet

Useimmiten pohjavesialueet ovat viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheilla sulamisvesien kuljettamasta ja lajittelemasta maa-aineksesta syntyneitä hiekka- soramuodostumia, joista vettä voi saada pistemäisesti yhdestä kohteesta runsaasti. Pitkittäisharjut ovat yleisin muodostumatyyppi. Vesienhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa on myös joitakin  ns. sandur-delta-alueita. Laajojen moreenirinteiden juurilla olevat lähteet voivat olla myös antoisia vedenottopaikkoja ja monet Tornionjoen alajuoksulla Suomen puolella olevat kylien vedenottamot perustuvat tällaisiin pieniin lähde-esiintymiin.   

Pohjavesialueiden veden laadussa on nähtävissä jonkin verran eroa eri kivilajialueilla. Happamilla kivilajialueilla veden pH on alhainen ja liuenneiden aineiden määrä pieni.  Hapanta pohjavettä alkaloidaan monilla laitoksilla vedenjakelujärjestelmän metallimateriaalien korroosion vähentämiseksi. Valuma-alueen keskiosassa on paikoin emäksisempiä kivilajeja ja siellä veden pH voi olla lievästi emäksinen ja liuenneiden aineiden määrä suurempi. Alavalla rannikkoseudulla joen alajuoksulla pohjavedet ovat usein rauta ja mangaanipitoisia ja niitä ei sen vuoksi käytetä vedenottoon.  

Tornionjoen alueella hyödynnettävät pohjavesialueet sijaitsevat varsin luonnontilaisilla alueilla asutus- ja teollisuusalueiden ulkopuolella, joten näistä syistä johtuvat riskitekijät ovat pieniä.   

Alueella on Suomen puolella 61 tärkeää I luokan pohjavesialuetta ja noin 80 kaivoa, joista vettä otetaan yleisiin verkostoihin. Näiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käytössä noin kymmenesosa. Tämän lisäksi on moninkertainen määrä II- ja III luokan pohjavesialueita, jotka eivät ole tämän tarkastelun piirissä. 

Vesihuolto

Tornionjoen alueella asuvasta väestöstä on noin 95 % liittynyt vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoihin ja vesihuoltolaitosten jakama vesi on kokonaisuudessaan pohjavettä. Liittymisprosentti on hyvä ja perustyö on sen osalta pääosin tehty, vedenhankinnassa pääpaino on tulevaisuudessa vedenhankinnan, -laadun ja -jakelun varmistamisessa.

Vesijohtoverkostojen ulkopuolinen haja- ja loma-asutus käyttää vedenhankinnassaan omia kiinteistökohtaisia vedenottamoita. Kattavaa ja luotettavaa tietoa kiinteistökohtaisten kaivojen veden laa-dusta ei ole, koska systemaattista kaivovesien laatututkimusta alueella ei ole tehty.

Vesihuoltolaitosten viemäriverkostoihin on liittynyt noin 68 % vesienhoitoalueen väestöstä. Viime vuosina jätevesien käsittelyä on keskitetty suurempiin yksiköihin rakentamalla eri verkostojen välille siirtoviemäreitä, näin on saatu keskitetyn viemäriverkoston piiriin siirtoviemärin vaikutusalueella olevat haja-asutusalueiden kiinteistöt. Tämä suuntaus jatkuu myös tulevaisuudessa.

Yksittäisten haja- tai loma- asutuskiinteistöjen jätevedet puhdistetaan kiinteistökohtaisin menetelmin. Näissä kiinteistöissä jätevedenkäsittely on usein puutteellista ja vaatii siten haja-jätevesiasetuksen edellyttämää tehostamista siirtymäajan loppuun mennessä.

Alueelle sijoittuvat Ylläksen, Oloksen ja Kilpisjärven matkailukeskukset, näiden alueiden noin 17 000 vuodepaikan sesonkiaikainen vedenkulutus on noin puolet koko alueen vakinaisen asutukseen vedenkulutuksesta.
Julkaistu 25.9.2013 klo 13.35, päivitetty 2.9.2015 klo 9.33
Julkaisija: