Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen erityispiirteet

Pintavedet ja Perämeri

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisosa Oulujokea myöten koostuu useista jokireiteistä, jotka saavat alkunsa Koillismaan ja Kainuun runsasjärvisistä vaaramaisemista. Kainuussa vesistöt ovat luonnostaan niukkaravinteisia ja humusväritteisiä, kun taas Koillismaalla on runsaasti myös kirkasvetisiä järviä.

Koko vesienhoitoalueella soiden osuus on huomattava, laajoilla alueilla yli kolmannes maa-alasta. Eniten soita on Siikajoen, Kiiminkijoen, Olhavanjoen ja Kuivajoen vesistöalueilla sekä Iijoen vesistöalueen keski- ja alaosilla. Näillä alueilla vesistöt ovat luonnostaan humuspitoisia ja tummavetisiä. Alueen järvet ovat yleensä myös melko matalia.

Vesienhoitoalueen länsiosa rannikkoalueineen on alavaa jokivesistöjen halkomaa Pohjanmaan lakeutta. Alue on maatalousvaltaista ja vesistöt ovat runsasravinteisia. Sen sijaan itä- ja pohjoisosissa metsätalous on vallitseva maankäyttömuoto.

Vesivoimatuotanto leimaa voimakkaimmin Oulujoen ja Iijoen vesistöjä. Kiiminkijoki on vesienhoitoalueen suurin säännöstelemätön joki. Lentuaa lukuun ottamatta kaikki Oulujoen vesistön suurimmat järvet on säännöstelty. Lisäksi koskia on aikanaan perattu uiton tarpeisiin aina pienimpiä jokia myöten.

Perämeri on omaleimainen  merialue, joka muistuttaa monilta osin järveä. Humuspitoiset jokivedet, alhainen suolapitoisuus, mataluus ja pitkä jääpeitteinen kausi vaikuttavat suuresti eliöyhteisöön. Perämeri on herkkä kuormitukselle. Perämeren ulappa-alueilla ei kuitenkaan ole havaittu samankaltaisia rehevöitymisongelmia kuin varsinaisella Itämerellä. Rehevöitymistä ilmenee lähinnä rannikon läheisyydessä.

Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen vesistöalueet

Pohjavedet

Vedenhankintaan soveltuvat pohjavesivarat liittyvät pääosin muinaisen jäätikön sulamisen yhteydessä syntyneisiin hiekka- ja soramuodostumiin. Tärkeimpiä niistä ovat suuret harjujaksot ja saumamuodostumat, jotka usein sijoittuvat lähes yhtenäisiksi nauhoiksi  Pohjanlahden rannikolta itärajan tuntumaan tai jopa sen taakse.

Laadultaan pohjavedet ovat yleensä hyvin pehmeitä ja happamia. Pääosassa vesienhoitoalueen länsiosan vesilaitoksia pohjavesi joudutaan alkaloimaan. Rauta- ja mangaanipitoisuudet näissä pohjavesissä ovat usein niin suuret, että vedet on puhdistettava. Myös muita liuenneita aineita länsiosan pohjavedet sisältävät muuta aluetta enemmän. Sama koskee orgaanisen aineksen pitoisuuksia pohjavedessä.

Vesienhoitoalueen itäosassa vesilaitosten pohjavesi on yleensä laadultaan moitteetonta. Muutamilla ottamoilla pohjavettä kuitenkin joudutaan happamuuden takia alkaloimaan.

Raudan ja mangaanin ohella pohjaveden likaantuminen on muutamissa tapauksissa tilapäisesti rajoittanut yksittäisten vedenottamoiden käyttöä.

Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjavedet
 

 

Vesihuolto

Pohjois-Pohjanmaan väestöstä yli 98 % ja Kainuun väestöstä noin 83 % on liittynyt vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoihin. Oulun kaupunki ja suuret paljon vettä käyttävät teollisuuslaitokset käyttävät lähes yksinomaan pintavettä. Muiden yhdyskuntien vesihuoltolaitokset ja verkostojen ulkopuolinen haja- ja loma-asutus käyttävät vedenhankinnassaan pohjavettä.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella noin 75 % asutuksesta on liittynyt vesihuoltolaitosten viemäriverkostoihin. Oulujoen  ja Kiiminkijoen varteen on rakennettu siirtoviemärit, joilla jokivarsien taajamien ja haja-asutuksen jätevedet johdetaan meren rannikolla sijaitseville keskuspuhdistamoille puhdistettavaksi. Muualla vesienhoitoalueella jätevedet käsitellään taajamissa sijaitsevissa yhdyskuntien ja teollisuuden omissa jätevedenpuhdistamoissa. Yksittäisten haja- tai loma-asutuskiinteistöjen  jätevedet puhdistetaan kiinteistökohtaisin menetelmin.
Julkaistu 26.9.2013 klo 12.43, päivitetty 2.7.2019 klo 13.37