Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen erityispiirteet

Pintavedet

Järvet ja joet

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella ovat edustettuina lähes kaikki keskeiset Suomen järvi- ja jokityypit. Järvien kokonaispinta-alaa hallitsevat suuret, luontaisesti karut ja kirkasvetiset järvet, kuten Päijänne sekä Viitasaaren, Rautalammin ja Mäntyharjun reittien suuret järvet. Rannikon läheisillä savikkoalueilla tavataan myös luontaisesti reheviä järviä. Määrällisesti eniten on vesistöjen latvoilla sijaitsevia pieniä humuspitoisia järviä.

Jokityypeistä yleisimpiä ovat pienet ja keskisuuret, usein karut ja humuspitoiset latvajoet. Suuremmilla latvareiteillä pääuomia pirstovat lukuisat järvialtaat, jotka vaikuttavat suuresti jokien eliöstöön. Sen sijaan rannikolla vallitsevat pitkiä, yhtenäisiä uomajatkumoja sisältävät keskisuuret joet. Useat Suomenlahteen laskevat joet ovat luonteeltaan savisameita ja runsasravinteisia. Valtakunnan neljänneksi suurin joki, Kymijoki, on eräs monipuolisimmista vesiekologisista kokonaisuuksia maassamme.

Järvien ja jokien vesitilannetta ja elinympäristön rakennetta on monin tavoin muutettu. Piste- ja hajakuormituksen vaivaamia kohteita on verrattain paljon. Vesistöjen kunnostukselle ja hoidolle onkin tarvetta vuosiksi eteenpäin, jotta vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila saavutetaan.

Rannikkovedet

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen rannikkovedet ovat myös hyvin monimuotoiset - ne sisältävät jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaariston lukuisine saarineen ja luotoineen sekä suuria merenselkiä ja jopa avomerta. Eliöstöön vaikuttavat voimakkaasti suolapitoisuuden selvä kasvu sekä itärajalta Hankoniemeen että jokisuiden kohdalla siirryttäessä merellisempään ympäristöön. Myös syvyysolosuhteet ja alttius aallokon vaikutukselle vaihtelevat suuresti siirryttäessä sisäsaaristosta ulkosaaristoon.

 

vesistöt_vha2
 

Pohjavedet

Runsaimmat pohjavesivarat esiintyvät Salpausselkien ja Keski-Suomen reunamuodostumavyöhykkeissä sekä pitkittäisharjujen yhteydessä.

Kalliokynnykset jakavat pohjavesivarat erillisiksi pohjavesialueiksi, jotka ovat pinta-alaltaan melko pieniä. Reunamuodostumien ja pitkittäisharjujen välimaastossa ei ole antoisuudeltaan merkittäviä pohjavesialueita. Kallioperässä, rantakerrostumissa, savipeitteisillä alueilla ja moreenimailla esiintyy määrältään vaatimattomampia pohjavesialueita, joista saatetaan ottaa vettä haja-asutusalueiden tarpeisiin.

Pohjaveden laatu on pääpiirteissään hyvä. Laatuongelmia aiheutuu maa- ja kallioperästä liuenneesta raudasta ja mangaanista. Lisäksi rapakivialueilla pohjaveden fluoridipitoisuudet ovat korkeita. Pohjaveden likaantumistapaukset ovat rajoittaneet joidenkin yksittäisten pohjavedenottamoiden käyttöä.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella yhdyskuntien vedenhankinta pohjautuu pitkälti pohjaveteen. Joidenkin suurten asutuskeskusten vedenhankintaan käytetään myös tekopohjavettä ja suuret paljon vettä käyttävät teollisuuslaitokset käyttävät pintavettä. Haja-asutus ja kesämökkiasutus käyttävät lähes yksinomaan pohjavettä.

 

pohjavedet_vha2
 
Julkaistu 1.9.2004 klo 7.55, päivitetty 7.1.2019 klo 15.40
Julkaisija: