Maatalouden vesiensuojelu

Suomessa yli puolet vesiin päätyvästä ihmistoimintojen aiheuttamasta ravinnehuuhtoumasta arvioidaan olevan peräisin maataloudesta. Maatalous on merkittävä kuormittaja erityisesti peltovaltaisilla valuma-alueilla. Maatalouden vesiensuojelun toimenpiteet pohjautuvat tutkimustietoon ja niitä ohjataan säädöksin ja tukijärjestelmin.

Kaunis maaseutumaisema ja hyvä vesien tila ovat kaikille tärkeitä. © Kimmo Härjämäki
Kaunis maaseutumaisema ja hyvä vesien tila ovat kaikille tärkeitä. © Kimmo Härjämäki

Haasteena ravinteiden huuhtoutuminen kasvukauden ulkopuolella

Pelloilta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta erityisesti syksyllä ja keväällä sade- ja sulamisvesien mukana vesistöihin. Eteläisessä Suomessa myös talvisateet lisäävät kuormitusta. Ilmastonmuutos todennäköisesti heikentää tilannetta tulevaisuudessa.

Vesiensuojelukeinot tulisi valita peltolohkokohtaisesti alueelliset olosuhteet ja riskitekijät huomioon ottaen, jotta oikeanlaiset toimet kohdistuisivat oikeisiin paikkoihin. Peltoviljelyn ravinnekuormitusta voidaan vähentää mm. oikein mitoitetulla lannoituksella, erilaisilla viljelytekniikoilla ja eroosioherkkien peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä. Toimenpiteiden kohdentamisella suurimman huuhtoutumisriskin pelloille arvioidaan saatavan huomattavaa hyötyä vesiensuojelulle.

Kotieläinten lantaa kierrätetään pelloille ravinteeksi. Lannan ravinteiden huuhtoutumisriskiä voidaan vähentää mm. levitysmääriä tarkentamalla ja lannan pikaisella multauksella. Eläinten jaloittelualueilta on lanta ja valumavedet kerättävä talteen, jotta ne eivät kuormita ympäristöä. Oikein toimien eläinsuojista, jaloittelutarhoista ja lantaloista ei tule valumia. Erityisesti kotieläintuotannon alueellinen keskittyminen ja suurenevat yksiköt luovat haasteita lannan ravinteiden tehokkaalle käytölle. Ravinteiden kierrätys kehittyy koko ajan. Se antaa uusia työkaluja myös lannan parempaan hyödyntämiseen ja kuormitusriskin vähentämiseen.

Keväisin sateen sattuessa vielä paljaana olevat viettävät pellot ovat alttiita huuhtoumille. © Anni Karhunen
Keväisin sateen sattuessa vielä paljaana olevat viettävät pellot ovat alttiita huuhtoumille. © Anni Karhunen

Miten maatalouden vesiensuojelua ohjataan?

Maatalouden vesiensuojelua ohjaavat ympäristönsuojelulaki, nitraattiasetus, vesilaki sekä useat muut lait ja asetukset kuten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitevalmisteiden käyttöä koskevat säädökset. Lisäksi vesien- ja merenhoidon suunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa on maataloudelle omat toimenpiteensä toteutumistavoitteineen. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) säädöksissä on myös mukana ympäristönäkökulma.

Maatalouden käytännön toimenpiteitä ohjaa maatalousyrittäjille vapaaehtoinen (osa CAPia) ympäristökorvausjärjestelmä lukuisine toimenpiteineen. Järjestelmän piirissä on tällä hetkellä hieman vajaa 90 % viljelymaasta ja tiloista. Järjestelmällä on ollut positiivisia ympäristövaikutuksia, joskaan ei aivan odotusten mukaisia johtuen mm. vajaasta kohdentamisesta. Parhaillaan on käynnissä tulevan ohjelmakauden (2021 – 2027) valmistelu.

Kotieläintalouden toimintaa ja ympäristövaikutuksia ohjataan myös ympäristöluvituksella ja yleisellä ilmoitusmenettelyllä.

Keskeiset toimijat ja vastuut

Eläinsuojiin liittyvää lupaprosessia kevennettiin ja ilmoitusmenettely tuli voimaan 1.2.2019. Sen myötä toimijoiden keskinäinen vastuujako muuttui. Toistaiseksi vahvistamaton aluehallinnon uudistus tullee tuomaan lisää toimivaltamuutoksia viranomaistoimintaan.

Lisätietoa ilmoitusmenettelystä: Ympäristönsuojelulain uudistaminen (ym.fi)
 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien (ELY-keskus) Ympäristö ja Luonnonvarat -vastuualueet vastaavat vesienhoidossa maatalouden vesiensuojelun alueellisesta järjestämisestä sekä ohjaavat ja avustavat sidosryhmiä ja yrittäjiä maatalouden vesiensuojeluasioissa. Lisäksi ELY-keskukset

  • antavat eläinsuojien ympäristölupahakemuksiin liittyviä lausuntoja sekä ottavat kantaa vesilain mukaisiin ilmoituksiin ja lupahakemuksiin

  • ohjaavat maatalouden vesiensuojelua jakamalla ja tuottamalla tietoa vesien ja ympäristön tilasta sekä tuottamalla maatalouden vesiensuojeluun liittyvää neuvontamateriaalia

  • valvovat aluehallintoviranomaisen antamien eläinsuojien ympäristölupien määräyksiä ja vesilakia

  • osallistuvat säädösvalmisteluun ja vesiensuojelua edistäviin hankkeisiin

Aluehallintovirastot (AVI)

  • myöntävät toimivaltarajojen mukaisesti suurempien eläinsuojien ympäristöluvat

Kunnat

  • käsittelevät toimivaltarajojen mukaisesti eläinsuojien ilmoitukset ja myöntävät pienempien eläinsuojien ympäristöluvat

  • valvovat myöntämiensä lupien ja nitraattiasetuksen vesiensuojelumääräyksiä sekä muita toimivaltaansa kuuluvia säädöksiä

Maatalousyrittäjät

  • tekevät tarvittavat ilmoitukset ja hakevat tarvittavat luvat sekä raportoivat toiminnastaan päätösten mukaisesti

  • tuottavat maataloustuotteita vastuullisesti ja ympäristön kannalta kestävästi muuttuvassa toimintaympäristössä

  • noudattavat lupamääräyksiä, lakeja ja hyvää maatalouskäytäntöä sekä mm. ympäristökorvausjärjestelmäsitoumuksiaan

Maatalouden neuvontaorganisaatiot ja tuottajajärjestöt

  • edistävät maatalouden vesiensuojelua omassa toiminnassaan ja hankkeissaan

Laidunnus pitää maiseman avoimena ja vähentää esimerkiksi ranta-alueiden ravinteita, jos eläimiä ei lisäruokita. © Anni Karhunen
Laidunnus pitää maiseman avoimena ja vähentää esimerkiksi ranta-alueiden ravinteita, jos eläimiä ei lisäruokita. © Anni Karhunen

Yleissuunnitelmista tukea maaseudun vesien ja luonnon hoitoon

Yleissuunnittelussa, jota tehtiin eri puolilla Suomea, kartoitettiin kokonaisvaltaisesti ja usein valuma-aluekohtaistesti maatalousalueiden vesistökuormituksen vähentämiseen ja luonnon hoitoon parhaiten sopivia kohteita sekä esitettiin niille toimenpidevaihtoehtoja. Tulokset julkaistiin suunnitelmina. Aluksi suunnittelussa oli suojavyöhykkeet ja luonnon monimuotoisuus, sittemmin kosteikot ja loppuvuosina luontoarvot huomioivaa vesien tilan parantamista.

Yleissuunnittelua rahoitti vuosina 1999 - 2015 maa- ja metsätalousministeriö myöntämällä ELY-keskusten hakemuksesta vuosittain varoja suunnitteluun. Yleissuunnittelun tarkoitus oli suunnata maatalouden ympäristötoimenpiderahoitusta hyviin kohteisiin ja innostaa maanomistajia hyödyntämään eri rahoitusvaihtoehtoja.

Vaikka yleissuunnittelua ei enää tehdä, suunnitelmat ovat edelleen käyttökelpoisia ja samantapaista eri tahojen yhteistyöhön perustuvaa ohjaavaa ja neuvovaa toimintaa jatketaan monissa vesiensuojeluhankkeissa. Toimenpiteiden kohdentaminen on edelleen tarpeellista ja sopivia kohteita voidaan kartoittaa mm. erilaisia mallityökaluja käyttäen.

Tarkastelussa haettiin hyviä suojavyöhyke- ja kosteikkopaikkoja

Yleissuunnitelmissa etsittiin muun muassa peltoalueelle toteutettaville suojavyöhykkeille paikkoja, joilla niistä on eniten hyötyä. Vesiuomien varsilla, jyrkillä ja eroosioherkillä lohkoilla suojavyöhyke vähentää tehokkaasti pintavaluntaa ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Vettä keräävät ojanotkelmat ovat luontaisia kosteikon paikkoja, mutta monet muutkin kohteet ovat sopivia ravinteiden pidättämiseen ja virtaaman hallintaan. Useat maanomistajien omat kosteikkoehdotukset päätyivät suoraan suunnitelmiin.

Luonnon monimuotoisuus on rikkautta

Maaseudun luonnon monimuotoisuus on ympäristön lajirikkautta, elinympäristöjen kirjoa ja maiseman moni-ilmeisyyttä. Mukaan luetaan myös kotieläimet, viljelykasvit sekä talousmetsät. Luontoarvoiltaan merkittävät kohteet ovat yleensä pellon tai talousmetsän ulkopuolisia alueita. Niitä ovat esimerkiksi laidunnus- tai niittokäytössä olleet niityt, kedot, hakamaat, reunavyöhykkeet, kosteikot ja uhanalaisten lajien esiintymispaikat. Vaihteleva monimuotoinen maaseutuympäristö tuottaa myös monenlaisia ekosysteemipalveluja, virkistyskäyttömahdollisuuksista pölyttäjiin. Myös kulttuuriympäristöihin liittyy usein luonnon monimuotoisuutta ja nekin ovat olennainen osa maaseutumaisemaa.

Etualalla hoidettua perinnebiotooppialuetta, taustalla peltoa. © Anni Karhunen
Etualalla hoidettua perinnebiotooppialuetta, taustalla peltoa. © Anni Karhunen

Vapaaehtoisia toimenpiteitä esittävää yleissuunnittelua tehtiin yhteistyössä

Yleissuunnittelu onnistui hyvin, koska maanomistajat olivat asiasta kiinnostuneita sekä valmiita jakamaan arvokasta paikallistuntemustaan. Myös muut sidosryhmät, kuten kuntien maaseututoimi, neuvonta- ja - tuottajajärjestöt sekä yhdistykset olivat suunnittelussa mukana. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua suunnittelun käytännön työhön sekä kommentoida suunnitelmaluonnoksia. Suunnitelmat julkaistiin vasta kommentoinnin jälkeen. Yleissuunnittelu oli hyvä esimerkki osallistavasta suunnittelusta, josta oli kaikille osapuolille hyötyä. Yleissuunnitelmista löytyy lisätietoa alueellisista ELY-keskuksista.

Yleissuunnitelmissa mainituille kohteille on mm. ympäristökorvausjärjestelmän perustamisen ja hoidon rahoitusta on varmemmin saatavissa, jos hakemuksia arvotetaan. Kohteen esittely suunnitelmassa ei kuitenkaan edellytä maanomistajalta mitään tai velvoita toimenpiteisiin. Suunnitelma auttaa myös muun monimuotoisuuden ylläpitoon tarkoitetun rahoituksen hakemisessa sekä oman tilan ympäristökohteiden kartoituksessa.

Tietopaketti: Maatalouden monivaikutteinen kosteikko 2018.pdf (3 Mt)

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Maatalouden vesiensuojelu - Pirkanmaa

Pirkanmaalla panostettava ravinnekuormituksen vähentämiseen

Toimiva ja tehokas maatalous on ruokajärjestelmän perusta. Se toimii ympäristöolosuhteiden ehdoilla aiheuttaen myös ympäristövaikutuksia. Pirkanmaalla syntyvästä ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta 59 % arvioidaan olevan peräsin maataloudesta (Pirkanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021). Kuormituksen taustalla ovat mm.

  • kotieläintalouden keskittyminen, suuri lantamäärä ja korkeat fosforipitoisuudet pelloilla
  • laaja yksipuolinen viljanviljely ja monivuotisten nurmien vähyys
  • peltomaan kasvukunnon ja rakenteen paikoittainen heikkous, mikä altistaa ravinnehuuhtoumille
  • vesien hyvää huonompi ekologinen tila useilla maatalousvaltaisilla valuma-alueilla
  • kasvukauden ulkopuolella usein lauhaa ja sateista
  • ilmastonmuutoksesta johtuva sään ääri-ilmiöiden yleistyminen

Lainsäädännön lisäksi keinoja maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen vähentämiseen ovat maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä ja toimenpiteiden valitseminen ja kohdentaminen tarpeen mukaisesti. Toimenpideohjelmissa tärkeitä toimenpiteitä ovat mm.

  • talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen
  • tarpeen mukainen lannoitus
  • kerääjäkasvien lisääminen
  • ylijäämälannan prosessointi helposti kuljetettavaan ja hyödynnettävään muotoon sekä lantayhteistyö kasvinviljelytilojen ja eläintilojen kesken
  • peltojen hyvänkasvukunnon ylläpito (vesitalous ja maan rakenne)

Kohdentaminen keskiöön

Koska maatalous on yksi merkittävimmistä Pirkanmaan vesistöjä kuormittavista tekijöistä, on Pirkanmaan ELY-keskus aktiivisesti seuraamassa sekä uusia menetelmiä että erilaisia maatalouden ympäristönsuojelun ohjauskeinoja. Toimenpiteiden kohdentaminen tarkasti ja perustellusti nähdään yhtenä tärkeänä keinona maatalouden vesiensuojelussa, sillä suurimman osa kuormituksesta arvioidaan tulevan huuhtoutumisriskille alttiimmilta peltoalueilta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on kehittänyt ns. KOTOMA- toimintamallia, jolla voidaan tehdä toimenpidesuosituksia peltolohkotasolla. Malli perustuu RUSLE2015-eroosioriskikartoitukseen ja se huomioi myös peltolohkon etäisyyden vesistöstä sekä muut lohkon saatavissa olevat ominaisuustiedot. Syksyllä 2019 malliajot saatiin tehtyä koko Suomen peltolohkoille ja tuloksia tullaan hyödyntämään vesienhoidon 3. kauden suunnittelussa ja yleisemminkin maatalouden vesiensuojelussa.

Lisätietoa kohdentamisesta:

KOTOMA-malli voi tuottaa esimerkiksi suojavyöhykkeiden kohdentamissuosituksia.

KOTOMA-malli
© Kartta: VARELY/Elina Laurila

 

:

Valuma-aluekohtainen ja kuivatusaluekohtainen vesiensuojelu

Maatalouden vesiensuojelua ja kuormitusta tulisi tarkastella valuma-aluekohtaisesti. Erityisesti metsätalouden ja maatalouden yhteisvaikutukset ovat paikoittain huomattavat. Valuma-alueiden maankäytön muutokset vaikuttavat virtaamiin, jotka kasvaessaan lisäävät eroosiota ja usein myös pelto-ojien perkaustarvetta. Eroosion kasvu myös lisää tulvatilanteista aiheutuvia haittoja. Kaikki tämä suurentaa ravinnekuormitusriskiä. Valuma-alueen lisäksi kuormitusta ja siihen kohdistettavia toimenpiteitä voidaan tarkastella kuivatusaluetasolla, jolloin on helpompi täsmentää viljelyyn liittyviä vesiensuojelutoimenpiteitä ja seurata niiden vaikutuksia. Kuivatusalueiden toimenpiteitä ja niiden vaikutusten seurantaa on aloitettu tutkimaan Samassa Vedessä -hankkeessa.

Uusia toimenpiteitä tarvitaan

Yksi avaintekijä maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä on maan kasvukunto. Kun maan rakenne ja vesitalous ovat kunnossa, kasvit käyttävät tehokkaasti lannoitteiden sisältämät ravinteet, mikä vähentää huomattavasti huuhtoutumisriskiä. Viljelymaan hyvä kasvukunto on osa myös ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin sään ääri-ilmiöihin sopeutumista ja varautumista. Pirkanmaalla on runsaasti vuodesta toiseen jatkuvaa yksipuolista viljanviljelyä, jolloin maa helposti tiivistyy ja orgaaninen aines (hiili) vähenee ja lopputuloksena maan kasvukunto rapautuu. Onneksi monet viljelijät ovat jo tarttuneet asiaan ja myös monet hankkeet edistävät maan rakenteesta huolehtimista.

Maataloudessa kiertävien ravinteiden kierrätystä voidaan tehostaa, mikä välillisesti vähentää myös vesiin kohdistuvaa kuormitusta. Suurin ravinteita, erityisesti fosforia, sisältävä biomassa on lanta, jonka prosessointi on vielä vähäistä, mutta kehittyy koko ajan. Lannan käytön tehostaminen onkin maatalouden ravinnekuormituksen suurimpia haasteita.

Lisätietoa ravinteiden kierrätyksestä:

Julkaisuja (doria.fi):

Lilja, U. 2006. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma - Pohjois-Pälkäne ja Epaala-Kuuliala. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2006.

Koivuranta, R. 2008. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma, Vesilahti. Tuonenojan, Toivolanojan ja Naarvanjoen valuma-alueet. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 06/2008.

Koivuranta, R. 2008. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma, Vesilahti. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 6/2008.

Koivuranta, R. 2009. Vahvuutena vuoropuhelu – Viljelijöiden kokemuksia maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelusta. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2009.

Vuorma, S. Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Hulauden vesialue. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 5/2009.

Mikkilä, E. 2014. Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Hämeenkyrö. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, raportteja 91/2014.

Julkaistu 4.4.2014 klo 10.01, päivitetty 11.11.2019 klo 15.44
Julkaistu 4.9.2013 klo 9.57, päivitetty 12.2.2019 klo 9.56