Inarijärven säännöstely

Inarijärvi on Suomen toiseksi suurin järvi, pinta-alaltaan 1084 km2. Se on myös toiseksi suurin kokonaan napapiirin pohjoispuolella sijaitseva järvi maailmassa. Inarijärven leveys Juutuanvuonon pohjukasta Paatsvuonoon on yli 50 kilometriä ja pituus lounais-koillissuunnassa Ukonjärvestä Suolisvuonon pohjukkaan noin 80 kilometriä. Järven suurin syvyys on 95 metriä. 

Inarijärvi on Paatsjoen vesistöalueen keskusjärvi. Paatsjoen vesistöalueen pinta-ala on 18 403 km2, josta Suomen puolen osuus 14 512 km2  ja järvisyys 12,4 %. Inarijärveä säännöstellään Paatsjoen yläjuoksulla sijaitsevalla venäläisellä Kaitakosken voimalaitoksella. Vesistöalueen vedet laskevat Paatsjokea pitkin Jäämereen. Suurimmat Inarijärveen laskevat joet ovat Ivalojoki ja Juutuanjoki. 

Inarijärveä on säännöstelty voimatalouden tarpeisiin vuodesta 1942 lähtien. Inarijärven säännöstelypatona toimii Kaitakosken voimalaitoksen pato, joka sijaitsee Paatsjoen yläjuoksulla. Kaitakosken lisäksi Paatsjoessa on neljä venäläisen omistamaa voimalaitosta ja kaksi norjalaisten omistamaa voimalaitosta.

Monitavoitteinen säännöstely

Inarijärveä säännöstellään monitavoitteisesti. Monitavoitteisella säännöstelyllä tarkoitetaan sellaista säännöstelyä, joka ottaa huomioon ja mahdollisimman hyvin sovittaa yhteen säännöstelyn alkuperäisen tavoitteen, Inarijärvellä vesivoimatuotannon, sekä vesiluontoon, vesistön virkistyskäyttöön ja tulvasuojeluun liittyvät tavoitteet. 

Monitavoitteinen säännöstely Inarijärvellä perustuu vuosina 1992–1997 toteutetun Inarijärvi-tutkimuksen suosituksiin. Suositusten mukaan kesän ylimpiä vedenkorkeuksia tulisi alentaa ja liian alhaisia kesävedenkorkeuksia nostaa. Lisäksi kesän tulvahuipun jälkeen tulisi pyrkiä alentamaan vedenpintaa noin 15–25 cm, mikä laajentaisi ilmaversoisen kasvillisuuden esiintymisaluetta ja lisäisi rantojen monimuotoisuutta. Samalla myös rantaeläinplanktonin ja todennäköisesti myös pohjaeläinten määrät lisääntyisivät, mikä parantaisi pohjaeläimiä syövien kalojen ravintotilannetta. Suositukset vähentäisivät myös Inarijärven ja Ivalojoen alaosan rantavyörymiä. 

Nämä suositukset pyrittiin ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon, kun vuonna 1998 laadittiin valtiosopimusta täydentävät ohjeet (täydennys nro 2) Inarijärven säännöstelyn toteuttamiseksi. Luonnos säännöstelyn ohjeista valmistui saman vuoden lopulla ja valtuutetut hyväksyivät ne maaliskuussa 1999.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Inarijärven säännöstelyyn

Nykyisten tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen hydrologiset vaikutukset Paatsjoen vesistöalueella tulevat näkymään muun muassa talvikauden lyhentymisenä, alkutalven kasvavina virtaamina ja kevättulvan aikaistumisena. Mikäli valtiosopimuksen mukainen kevätkuoppa pyritään saavuttamaan poikkeuksellisen lämpimänä talvena, johtavat talvi-aikaiset sulamiset sekä tulovirtaamien kasvu tarpeeseen ohijuoksuttaa vettä Paatsjoen ylimmillä voimalaitoksilla. Vastaavasti kevättulvien pienentymisen seurauksena ei kesäaikaista tavoitekorkeutta saavuteta, ja tällaisina vuosina Paatsjoen kesäaikaiset virtaamat joudutaan pitämään mahdollisimman pieninä.

Julkaistu 24.6.2019 klo 14.02, päivitetty 25.6.2019 klo 12.34

Julkaisija: