Inarijärven säännöstely

Inarijärvi on Suomen toiseksi suurin järvi, pinta-alaltaan 1084 km2. Se on myös toiseksi suurin kokonaan napapiirin pohjoispuolella sijaitseva järvi maailmassa. Inarijärven leveys Juutuanvuonon pohjukasta Paatsvuonoon on yli 50 kilometriä ja pituus lounais-koillissuunnassa Ukonjärvestä Suolisvuonon pohjukkaan noin 80 kilometriä. Järven suurin syvyys on 95 metriä.

Inarijärvi on Paatsjoen vesistöalueen keskusjärvi. Paatsjoen vesistöalueen pinta-ala on 18 403 km2, josta Suomen puolen osuus 14 512 km2 ja järvisyys 12,4 %. Inarijärveä säännöstellään Paatsjoen yläjuoksulla sijaitsevalla venäläisellä Kaitakosken voimalaitoksella. Vesistöalueen vedet laskevat Paatsjokea pitkin Jäämereen. Suurimmat Inarijärveen laskevat joet ovat Ivalojoki ja Juutuanjoki.

Inarijärvi on rikkonainen, rantaviivaa on yhteensä 3 308 km ja saaria 3 318. Rannat ovat pääasiassa kivikkoisia ja usein myös jyrkkiä, mutta suojaisissa lahdissa tavataan myös loivia, pehmeäpohjaisia rantoja tai hiekkarantoja. Järven erikoisia luonnonmuodostelmia ovat pitkät ja kapeat lahdet, joita kutsutaan nuoriksi.

Julkaisut:


Monitavoitteinen säännöstely

Monitavoitteisella säännöstelyllä tarkoitetaan sellaista säännöstelyä, joka ottaa huomioon ja mahdollisimman hyvin sovittaa yhteen säännöstelyn alkuperäisen tavoitteen, Inarijärvellä vesivoimatuotannon, sekä vesiluontoon, vesistön virkistyskäyttöön ja tulvasuojeluun liittyvät tavoitteet.

Inarijärven säännöstelyssä otetaan nykyisin huomioon vuosina 1992–1997 toteutetun Inarijärvi-tutkimuksen suositukset. Niiden mukaan Inarijärven säännöstelyssä tulisi ottaa paremmin huomioon vesiluonnon tilan, kalastuksen ja virkistyskäytön tarpeet vähentämättä kuitenkaan säännöstelystä Paatsjoen energiataloudelle saatavaa hyötyä.

Tutkimuksessa esitettyjen suositusten mukaan kesän ylimpiä vedenkorkeuksia tulisi alentaa ja liian alhaisia kesävedenkorkeuksia nostaa. Lisäksi kesän tulvahuipun jälkeen tulisi pyrkiä alentamaan vedenpintaa noin 15–25 cm, mikä laajentaisi ilmaversoisen kasvillisuuden esiintymisaluetta ja lisäisi rantojen monimuotoisuutta. Samalla myös rantaeläinplanktonin ja todennäköisesti myös pohjaeläinten määrät lisääntyisivät, mikä parantaisi pohjaeläimiä syövien kalojen ravintotilannetta. Suositukset vähentäisivät myös Inarijärven ja Ivalojoen alaosan rantavyörymiä.

Nämä suositukset pyrittiin ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon, kun vuonna 1998 laadittiin valtiosopimusta täydentävät ohjeet Inarijärven säännöstelyn toteuttamiseksi. Luonnos säännöstelyn ohjeista valmistui saman vuoden lopulla ja valtuutetut hyväksyivät ne maaliskuussa 1999. Vedenkorkeuden vuotuinen vaihteluväli on ollut vuosina 2000–2009 keskimäärin noin 1,40 m, kun taas lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on 2,36 m.

Inarijärven säännöstelyn toteuttamista koskevien täydentävien ohjeiden mukaan Inarijärven vedenpinnan korkeus pyritään pitämään ilman tarpeettomia ohijuoksutuksia Paatsjoen vesivoimalaitoksilla tavoitekorkeuksien muodostamalla vyöhykkeellä. Inarijärven säännöstelyn nykyisten ohjeiden mukaisesti Inarijärven vedenpinnan korkeus on alennettava 1 päivään toukokuuta mennessä ainakin korkeuteen N60 + 118,28 m. Kesä-heinäkuun tulvahuipun jälkeisellä kasvukaudella pyritään aleneviin vedenkorkeuksiin, mikäli siitä ei aiheudu ohijuoksutuksia Paatsjoen vesivoimalaitoksilla tai vedenpinnan alenemista korkeuden N60 + 119,33 m alapuolelle.      

Lisätietoja:

Julkaistu 27.5.2014 klo 13.08, päivitetty 7.5.2019 klo 9.36

Julkaisija: