Mallasveden juoksutukset

Tämä artikkeli käsittelee Pirkanmaan itäisillä järvialueita mm. Mallasvettä, Längelmävettä, Roinetta (Längelmäveden reitti) ja myös Hämeen maakunnassa Hauhon reitin järviä. Mallasveden ja Vanajaveden välissä on Valkeakosken voimalaitos, jonka erheellisesti uskotaan säännöstelevän yläpuolisten järvien vedenkorkeutta.

 

Kartta Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisista järvireiteistä (laadittu paikkatietoikkuna.fi palvelussa):

 

Taustaa Valkeakosken voimalaitoksen luvasta

Ensimmäinen voimalaitoslupa Valkeakoskella on ollut voimassa jo 1920-luvulla. Paperiyhtiö Yhtyneet paperitehtaat Oy sai vuonna 1978 Länsi-Suomen vesioikeudelta luvan Valkeakosken voimalaitoksen uudelleenrakentamiseksi. Voimalaitoksen yläpuolella on suuri järvialue, joka kattaa Mallasveden, Längelmäveden reitin järvet ja Hauhonreitin järvet. Luvan mukaan voimalaitoksen tulee juoksuttaa vesi luonnollisen purkautumisen mukaisesti. Voimalaitos ei voi itsenäisesti päättää, kuinka paljon juoksuttaa, vaan juoksutuksen suuruus on sidottu Apian asteikon vedenkorkeuteen ikään kuin paikalla olisi vain koski, josta vesi purkautuu. Mitä ylempänä vedenpinta voimalaitoksen yläpuolisella järvellä on, sitä enemmän Valkeakosken voimalaitoksen on juoksutettava. Juoksutuksessa on otettava huomioon voimalaitoksen lisäksi muu vedenjohtaminen (liikennekanava, Tampereen ja paperitehtaan vedenotto).

Juoksutusta on mahdollista rajoittaa vain tietyin ehdoin

Luvassa on esitetty, ettei luvan saajan tarvitse juoksuttaa luonnollisen purkautumisen mukaan, jos vedenpinta Apian asteikolla on vaarassa laskea tietyn raja-arvon (NN+83,64 m) alapuolelle. Pirkanmaan ELY-keskus ja voimayhtiö ovat yhdessä sopineet tästä poikkeamismenettelystä, johon on päädytty useina vuosina 2000-luvulla. On korostettava, että luvanhaltijalla tai ELY-keskuksella ei ole luvan mukaan oikeutta säännöstellä Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien vedenkorkeutta. Lupa ei myöskään ohjaa pitämään yläpuolisten järvien vedenkorkeutta keskimääräisissä vedenkorkeuksissa, vaan rajoituksiin saadaan ryhtyä ainoastaan, kun vedenkorkeus on vaarassa laskea raja-arvon alapuolelle.

Vesitilanne keväällä ja kesällä 2019, päivitetty 8.5.2019

Viime vuosina juoksutusrajoituksia on käytetty usein. 2010-luvulla rajoituksia on ollut lähes joka vuosi, ainoastaan vuosina 2012 ja 2016 rajoituksiin ei ole tarvinnut turvautua. Tällä vuosikymmenellä rajoitusten pituus on vaihdellut kuukaudesta yli puoleen vuoteen. Vuonna 2018 rajoituksiin jouduttiin turvautumaan elokuussa, vaikka keväällä vedenkorkeus nousi lumien sulamisen myötä korkeammaksi kuin vuosiin. Nopea vedenkorkeuden lasku johtui kuivasta ja kuumasta kesästä. Jotta vedenkorkeus ei laskisi liiaksi on lupaehtojen mukaisesti sovittu voimalaitoksen omistajan ja ELY-keskuksen kesken juoksutuksen rajoittamisesta. Juoksutus on ollut toistaiseksi 12 m3/s. Tämä on yhtiön mukaan pienin mahdollinen juoksutus voimalaitoksesta.

Huhtikuussa 2019 vedenkorkeus nousi lumen sulamisen vuoksi, mutta nousu on hidastunut toukokuun alussa ja on jäämässä selvästi viime vuotta alemmalle tasolle. Maaperä on syksyn jälkeen jäänyt hyvin kuivaksi ja kevään sulamisvesistä vain osa on valunut vesistöihin. Kesällä juoksutusrajoitukset jäävät näillä näkymin voimaan, mutta kokonaisjuoksutus on todennäköisesti suurempi kuin se on ollut tähän asti. Tilannetta seurataan.

Lupa alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi vaatii tukun selvityksiä

Mallasveden ja sen yhteydessä olevien järvien vedenkorkeuksien muuttamista on pohdittu alueen kunnissa tälläkin vuosituhannella, mutta millään taholla ei tunnu olevan sellaisia resursseja, että edes selvitystyötä voidaan aloittaa. 

Keskivedenkorkeuden muuttaminen (vesilaki luku 6) tai säännöstelyn aloittaminen (vesilaki luku 7) vaatii vesilain mukaista lupaa. Lupahakemus on laadittava vesitalousasetuksen mukaisesti. Niin suuren järviketjun ollessa kyseessä lupahakemus voi kasvaa melko mittavaksi. Vaikutukset Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisiin järviin ja alapuolisiin vesistöihin tulee selvittää sekä kuivana että tulva-aikana. Selvityksen kustannukset ja mahdollisiin lupiin liittyvät korvausvaatimukset voivat siten nousta hyvin suuriksi. Voimalaitoksen yläpuolisten vesistöjen rannanomistajille ja alapuolisten vesistöjen rannanomistajille sekä toimijoille voi aiheutua haittaa riippuen, miten säännöstelyä toteutetaan. Esim. veden ”panttaaminen” kuivana kautena pienentää oleellisesti Vanajaveteen tulevan veden määrää. Kuivana aikana Mallasvedestä tuleva vesimäärä on nykyisin noin 70-80% kaikesta Vanajaveteen tulevasta vesimäärästä. Mallasveden ja sen yläpuolisten järvien kuivan kauden vedenkorkeuden nostaminen voi nostaa samalla märän kauden ylävedenkorkeutta ja aiheuttaa tulvavahinkoja järven rannoilla (on tunnistettu esimerkiksi riskejä vesihuollolle). Jos näitä ranta-alueiden vahinkoja halutaan estää juoksuttamalla, voidaan toisaalta aiheuttaa haittaa Kokemäenjoella saakka. Suuri juoksutusmäärä aiheuttaa kaikkien alapuolisten säännösteltyjen järvien juoksutuksen lisäämistä ja etenkin talviaikana se lisää merkittävästi Kokemäenjoen tulvahaittoja.

Kun kysytään, voidaanko Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien vedenkorkeuksia nostaa, vastaus on kyllä, mutta resursseja tähän tulisi kuitenkin varata hyvin paljon. Tarvitaan siis aktiivinen taho, jonka intressejä säännöstely palvelisi ja joka on valmis kustantamaan kaikki selvitykset luvan saamiseksi.

Valkeakosken voimalaitoksen alapuolinen Vanajavesi on säännöstely

Valkeakosken voimalaitos purkaa vetensä Vanajaveteen, jonka vedenkorkeudet ihmetyttävät voimalaitoksen yläpuolisten vesistöjen ranta-asukkaita, koska esimerkiksi keväällä 2017 vedenkorkeudet ovat olleet keskimääräisten arvojen yläpuolella ja keväällä 2018 vedenkorkeudet eivät ole niin korkeita kuin muualla. Vanajavedellä on vuodesta 1958 ollut vesilain mukainen säännöstelylupa, joka mahdollistaa virtaaman säätämistä vesitilanteen mukaan. Valkeakosken voimalaitos ei voi säännöstellä yläpuolisten vesistöjen vedenkorkeuksia.

Julkaistu 8.5.2019 klo 8.32, päivitetty 8.5.2019 klo 9.25

Julkaisija: