Hyppää sisältöön

Luonnonmukainen peruskuivatus edistää maatalouden vesiensuojelua

 
Tulvatasannekaivu_556px
Tulvatasanne soveltuu tulvien hallintaan ja ravinteiden pidätykseen. © Pinja Kasvio

 

 

Pelloilta huuhtoutuvat ravinteet kulkeutuvat isompiin vesistöihin valtaojien ja purojen kautta. Maatalousalueiden tehokkaalla kuivattamisella voidaan vähentää ravinnekuormitusta, kun salaojat toimivat eivätkä tulvat nouse pelloille. Luonnonmukaisia peruskuivatusmenetelmillä turvataan uomien vedenjohtokyky ja parannetaan veden laatua. Monimuotoinen uoma tulvatasanteineen pidättää veden mukana kulkeutuvaa kiintoainetta paremmin kuin suora uoma.

Luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käyttö kuivatushankkeissa tukee Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaisen vesienhoidon suunnittelun ja vesien kestävän käytön tavoitteita. Menetelmien soveltamista peruskuivatushankkeissa edellytetään maankuivatusoppaassa ja ojitustoimitusohjeissa.

Luonnonmukaisella perkauksella on useita hyötyjä

  • kuivatustilan ylläpito
  • uomien kunnossapitotarpeen väheneminen
  • purojen ja niiden alapuolisten vesistöjen veden laadun paraneminen
  • uoman ja sen ympäristön eliöstön, kuten kalojen ja rapujen, elinolosuhteiden paraneminen
  • maisemakuvan ja virkistyskäyttömahdollisuuksien monipuolistuminen.

Lisää tietoa menetelmistä löydät vasemman palstan linkkien takaa.

Leppiojan tulvatasanne_556px
Tulvatasanteen voi kaivaa joko toispuoleiseksi tai molemmille puolille. Kuvassa Leppiojan tulvatasanteet kaivuutyön jälkeen. © Pinja Kasvio

 

Luonnonmukaisen peruskuivatushankkeen periaatteita

  • Perkauksen tarve arvioidaan perusteellisesti.
  • Uoman ympäristöarvot ja luonnontilaisuus selvitetään hanketta suunniteltaessa.
  • Toimenpiteet kohdennetaan ongelma-alueille.
  • Mutkittelevien uomien suoristamista vältetään.
  • Vedenjohtokykyä parannetaan tulvatasanne-alivesiuomamenetelmällä
  • Luiskia sitovaa kasvillisuutta ja rantapuustoa pyritään säästämään.
  • Kaivutyön yhteydessä tehdään kiintoaineen huuhtoutumista vähentäviä toimenpiteitä (esimerkiksi pohjakynnyksiä, kosteikko).
  • Kaivetuille alueille palautetaan kasvillisuus kylvämällä tai jättämällä paikoin muokkaamattomia kohtia luontaisesti siementämään.
  • Rannikoiden alunamailla varotaan kuivatussyvyyden lisäämistä vesistöjen happamoitumisriskin takia.

Menetelmien valinta

 
 

Luonnonmukaisia menetelmiä voidaan käyttää sekä laajamittaisissa uoman peruskorjaushankkeissa että pienemmissä kunnossapitoperkauksissa. Uomien perkaustarve johtuu useimmiten joko vedenjohtokyvyn heikkenemisestä tai kuivatussyvyyden pienenemisestä. Vedenjohtokykyä parannettaessa vanha suunnitelma tarkistetaan ottamalla huomioon uomassa edellisen perkauksen jälkeen tapahtunut kehitys. Elpymisen seurauksena syntyneet mutkat säästetään ja vedenjohtokykyä parannetaan laajentamalla uomaa tulvatasanteiden avulla.

Jos ongelmana on kuivatussyvyyden pieneneminen esimerkiksi turvemaiden painumisen takia, uoman syventäminen voi olla tarpeen. Uoman pohjan kaivu tehdään tällöin varovasti, ja luiska kaivetaan ainoastaan uoman toiselta puolelta. Luonnonmukaisilla menetelmillä pyritään tekemään uoman rakenteesta kestävä ja vähentämään siten kunnossapitotarvetta.

Ongelmien syntymistä voidaan ehkäistä eroosiosuojausten ja erilaisten kiintoainetta pysäyttävien rakenteiden avulla. Hankalasti viljeltävien ja herkästi tulvivien peltoalueiden kuivattamisen vaihtoehtona on alueen muuttaminen esimerkiksi suojavyöhykkeeksi tai kosteikoksi.

 

Julkaistu 18.12.2014 klo 13.38, päivitetty 22.10.2020 klo 9.16
Aihealue: